Ajatuksia avioliitosta

Nyky-yhteiskunnassa on tämä tasa-arvoteema aiheellisesti hyvinkin esillä ja sitä pidetään tärkeänä asiana, kuten oikein onkin. Miehen ja naisen suhteesta (tarkoitan avioliittoa, koska kristittynä on vaikeaa nähdä muunlaista suhdetta) kuitenkin Jumalan Sanassa on kerrottu muutama varsin mielenkiintoinen juttu tästä teemasta ja siitä, miten aviopari, miehenä ja naisena, voi olla samaan aikaan täysin tasa-arvoinen suhteessa toisiinsa ja Jumalaan ja toisaalta, kuinka avioliitossa täysin toimiakseen Jumalan mielestä pitäisi olla tietty roolitus ja järjestys.

Niinkuin monessa muussakin asiassa, niin tässä avioliittoasiassakin kristityt ovat menneet lankaan ja sotkeutuneet maailman tapaan ajatella ja toimia. Se on tapa, jossa kumpikin puoliso ikäänkuin on oikeutettu saamaan onnea aviopuolisonsa kautta ja puolison tehtävänä on nimenomaan tämä onnen tuottaminen vastapuoliskolleen. Tasa-arvo on käsitetty väärin ja miehestä ja naisesta pyritään usein tekemään samanlaisia – yleensä niinpäin, että mies menettää tavallaan miehen paikkaansa perheessä. Avio-erotkin ovat kristittyjenkin keskuudessa varsin yleisiä, eivätkä seurakunnat osaa opettaa tästä asiasta, kuten pitäisi, jotta aviopareilla olisi kestävä perustus ja ymmärrys siitä, miten liitto pysyy kasassa.

Asiaan…

1.Kor.11:7sanoo:

“Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia.”

Mitä tuo oikein meinaa? Tuohan kuulostaa sovinistiselta, onko Jumala sovinisti? Vai onko tämä taas yksi niistä Raamatunkohdista, joka ei ole enää meille totta, nykyaikana?

Väitän, että tuo on totta edelleenkin.

Efesolaiskirjeen luvussa 5 kuvataan miehen ja vaimon roolit Jumalan mielen mukaisessa avioliitossa:

Vaimolle:

“Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.”

Miestä kuvataan vaimon pääksi. Äkkiseltään tämä nostaa naisilla karvat pystyyn ja saadaan väärä käsitys, ettäkö tässä olisi kyse siitä, että mies määräilee ja dominoi ja että naisen paikka olisi nyrkin ja hellan välissä. Tästä ei ollenkaan ole kyse, kuinka muuten voisi tuo yllämainittu Korintolaiskirjeen kohta olla totta:

“Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia.”

Jos mies kohtelee vaimoaan alamaisena ja dominoi ja vallitsee häntä voimallaan väärin, kuinka vaimo voisi sellaisessa tilanteessa olla miehen KUNNIA? EI mitenkään. Kyse ei siis ole tällaisesta vääränlaisesta vallankäytöstä.

San.12:4 sanoo:

“Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu”

Tämä tarkoittaa samaa, mistä Paavali puhuu: Miehen tulee avioliitossa toimia vaimon päänä sellaisella tavalla, että vaimo on sen toiminnan tuloksena kuin miehen kruunu, hänen kunniansa, sellainen, jota katsoessa kanssaihmiset ajattelevat, että “WAU mikä nainen, kuinka järkevä, tasapainoinen, uskossa vahva jne.”  Väärin toimimalla saa vihaisen, epäsuskoisen ja masentuneen vaimon, joka haluaa avioeron, eikä sellainen vaimo todellakaan ole miehensä kunnia…

Miehelle tämä Efesolaiskirjeen 5. luku sanoo paljon enemmän, kuin naiselle:

“Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa”

Miehen tehtävä vaimon päänä on melko haastava: Hänen tulee vaalia vaimoaan, kuin itseään, pyrkiä aina ja kaikessa pitämään vaimostaan huolta, että hän menestyisi, olisi iloinen ja ennen kaikkea toimimaan siten, että vaimo olisi uskossa ja Jumalasuhteessaan vahva ja päättäväinen, kestävä ja kaunistettu (vrt. 1.Piet.3)

Tässä verrataan myös miehen ja naisen suhdetta Kristuksen ja seurakunnan suhteeseen. Jos sitä ajattelet, huomaat varmasti, että siinäkin suhteessa Kristuksen tehtävä on kaikessa ajatella ja toimia meidän parhaaksemme ja meidän tehtävä Hänen suuntaansa on sitten tuottaa kunniaa Hänelle sen vuoksi, mitä Hän on ensin tehnyt meille:

“Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi” (1. Kor. 10:31:)

Kristuksen ja seurakunnan suhteessa seurakunnan kunnioitus Kristusta kohtaan ei tapahdu velvollisuudesta, vaan se perustuu siihen, mitä Kristus ensin on tehnyt seurakunnan hyväksi ja on tavallaan luonnollista. Jeesus on Jumalan kuva ja Hän heijastaa Jumalan ajatuksia ja toimintatapoja seurakunnalle ja seurakunta puolestaan heijastaa sitten tätä samaa maailmaan.

Uskon, että avioliitossa homman on tarkoitus toimia samalla mallilla:

* Mies on Jumalan kuva ja kunnia. Jos mies ottaa miehuullisesti paikkansa Jumalan edessä Hänen kuvanaan ja kunnianaan, on uskossa vahva, toivossa kestävä ja tekee kaiken rakkaudessa,  hän heijastaa avioliittoon ja perheeseen (myös lapsille) Jumalan ajattelutapaa. Miehen tehtävä on kaikessa seisoa lujana perheensä päänä siten, että hän aina tarjoaa vastavoiman epäuskolle ja vääryydelle ja on aktiivinen tuomaan esille aina Jumalan mielen mukaiset ajatukset ja toimintatavat. Vaimoaan kohtaan miehen tulee olla Sanan mukaan epäitsekäs ja häntä vaaliva ja aina hänen parastaan ajatteleva. Näin toimiessään vaimo pystyy kunnioittamaan  miestänsä ja siten täyttämään oman roolinsa. Samalla tällainen mies tuo myös turvallisuudentunteen lapsilleen.

Kun mies toimii perheessä ja avioliitossa miehekkäästi (en tarkoita machoilua, vaan Jumalan edessä miehekkäästi, uskovana ja määrätietoisena), hän heijastaa perheeseen ja avioliittoonsa Jumalan kuvaa ja kunniaa. Vaimo on miehen kunnia, mikä tarkoittaa tavallaan, että vaimo heijastaa omalla elämällään taas sitä kuvaa, mitä mies on tuonut hänen heijastettavakseen, he ovat ikäänkuin kaksi peiliä oikeassa järjestyksessä. Tämä ei tarkoita, ettäkö nainen ei voi olla ilman miestä kunnollinen kristytty ja uskossa vahva, ei siitä ole kyse. Ennemminkin uskon, että Jumala on antanut tämän järjestyksen avioliiton avuksi ja Hän haluaa, että mies kantaa vastuunsa perheen päänä oikein ja jumalisesti ja siitä hyötyvät sekä vaimo, että lapset. Toki vaimolla ja lapsilla on omatkin aivot ja oma jumalasuhteensa ja osaavat niitä käyttää ilman tätä perheen päätäkin, mutta oikein toimiessaan tämä Jumalan Sanan mukainen järjestys tuonee jotain lisäarvoa perhe-elämään.

Usein miesten kuulee parisuhdeongelmissaan valittavan sitä, millainen vaimo on, kuinka vaimo toimii väärin ja tekee sitä ja tätä. Vaimo valittaa, haastaa riitaa, ei kanna vastuuta jne. Koska Sanan mukaan vaimo on miehen kunnia, väitän, että näissä tilanteissa itse asiassa mies on vastuussa tilanteesta. Mies ei ole toiminut oikein omalla paikallaan ja vaikka miehen mielestä vaimo on kaikkeen syyllinen, alunperin saattaa ollakin,  että mies on toiminut itse yhtä lailla väärin ja vaimo heijastaa käytöksellään liittoon sitten sitä, mitä mieskin sinne on tuonut.

Sanassa sanotaan, että seurakunta ja Kristus ovat yhtä, jotta maailma saisi tämän yhtyeden nähdessään todistuksen Kristuksesta:

“…että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä- minä heissä, ja sinä minussa-että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.” (Joh.17:21-23)

Samalla tavalla mies ja vaimo ovat yhtä:

“Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.” (Ef.5 31-32)

Jos seurakunta elää väärin ja rikkoo tämän yhteytensä Kristukseen, se ei menesty, eikä maailma tule näkemään seurakunnan kautta Kristusta:

“Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh.15:5)

Samoin, jos mies ja vaimo rikkovat yhteytensä, eivät pysty elämään Jumalan antaman mallin mukaan yhtenä lihana oikein, uskon, etteivät he voi olla hedelmällisiä kaikessa siinä, mitä Isä on avioliiton varalle ajatellut, eikä avioliitto myöskään toimi ulospäin todistuksena Jumalan kunniaksi.

Summa: Jos halut tietää, millainen mies on, katso hänen vaimoaan, hänhän on miehen kuva ja kunnia.

 “Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä.” (Ef.5)

Posted in Juttuja | Comments Off on Ajatuksia avioliitosta

Jumalhiukkanen

Tiedemiehet ovat innoissaan…

Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksen CERN:n tutkijat ovat löytäneet uuden alkeishiukkasen, joka ominaisuuksiltaan vastaa kiihkeästi etsittyä Higgsin hiukkasta. Hiukkanen antaa muille alkeishiukkasille massan ja samalla määrittelee luonnon kolmen perusvoiman, heikon ja vahvan voiman sekä sähkömagneettisen voiman väliset vuorovaikutussuhteet.

“Tämä antaa varmemman näyn sille, mikä on ihmisen paikka maailmankaikkeudessa, mitä aine on, ja millaisessa todellisuudessa elämme” (Kari Enqvist, professori)

Kristittyjenkin pitäisi olla innoissaan…

Jumala on tehnyt kaiken:

“Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” (Joh.1)

Hän teki kaiken puhumalla, suunsa hengellä:

“Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä (Ps.33:6)

Kun Hän sanoo jotain, se tapahtuu ja alkaa olemaan sen jälkeen voimassa:

“Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.” (Jes.55:10-11)

“Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.” (Kol.1:14-)

Katsos, jos Jumalan luova Sana lakkaisi olemasta voimassa, koko universumi luhistuisi samantien. Jeesus on Sana, jonka kautta kaikki on luotu ja jossa kaikki pysyy voimassa!

“Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta,on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla.” (Hebr.1)

“Ylistäkää häntä, aurinko ja kuu, ylistäkää häntä, kaikki kirkkaat tähdet.
Ylistäkää häntä, te taivasten taivaat, te vedet taivasten päällä.
Ylistäkööt ne Herran nimeä, sillä hän käski, ja ne tulivat luoduiksi.
Ja hän asetti ne olemaan aina ja iankaikkisesti, hän antoi niille lain, josta ne eivät poikkea.” (Ps.148)

Jumalan kerran puhuma Sana, joka loi kaiken ja joka ylläpitää kaiken, on universumin koossapitävä laki ja voima. Nyt tiedekin on päässyt samaan lopputulokseen ja kutsuu tätä fysiikalle perustan antavaa Higgsin hiukkasta JUMALHIUKKASEKSI!

Sitä se Higgsin hiukkanen juuri on – Jumalan puhe, Hänen luova ja ylläpitävä Sanansa, Jeesus, joka kaikuu läpi universumin luomisesta alkaen maailman loppuun saakka. YES!

Posted in Juttuja | Comments Off on Jumalhiukkanen

Olenko minä syntinen?

Kristityille on valitettavan tyypillistä ajatella, että olemme edelleen, uskoontulomme jälkeenkin, syntisiä. Korostamme usein syntisyyttämme ikäänkuin se olisi merkki nöyryydestä Jumalan edessä. Kuitenkin, kristityn väite itsestään syntisenä ja joka päivä anteeksiantoa tarvitsevana osoittaa vain, ettei  hän ole ymmärtänyt, mistä kristinuskossa on kysymys ja mihin meidän pelastuksemme ylipäätään perustuu.

Jotta tämä asia saadaan avattua, mietitäänpäs aluksi, mitä tapahtuu, kun ihminen tulee kristityksi – mikä on se pääjuttu kristinuskossa?

“Jeesus vastasi: “Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.” (Joh.3:5-7)

Jeesus puhuu tässä Nikodemukselle uudestisyntymästä, tulemisesta kristityksi. Hän sanoo, että aivan kuten jokainen ihminen on syntynyt vedestä (kohdusta), hänen on synnyttävä uudelleen kristityksi Jumalan Hengestä. Jeesus erottaa tässä selvästi lihan ja Hengen. Hän antaa selvästi ymmärtää, että ilman tätä uutta Hengestäsyntymistä ei ole mahdollista päästä Jumalan yhteyteen.

Jeesusta verrataan Adamiin ihmisen kantaisänä:

“Niin on myös kirjoitettu: “Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu”; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.” (1.Kor.15:45)

Samoin, kuin Aadam on meidän lihallinen alkumme, on Jeesus uuden ihmisemme geneettinen alku. Hän teki meidät eläviksi Hengellään, kun tulimme uskoviksi, Hän antoi oman Henkensä meihin asumaan:

“Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.” (Room.8:6)

Uudestisyntymä herättää meidän Jumalan näkökulmasta uudelleen henkiin, tulemme hengellisesti eläviksi Hänen silmissään:

“… mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa-armosta te olette pelastetut- ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa.” (Ef.2:4-6)

Me siis saamme uudestisyntymässä Kristuksen Hengen asumaan sisällemme, se herättää meidän eloon uutena ihmisenä. Tämä uusi ihminen on erilainen, kuin se vanha, ennen uudestisyntymäämme:

“Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.”  (2.Kor.5:17)

Tämä uuden ihmisen syntymä on välttämätöntä, koska Sana sanoo, että vanha ihmisemme, Aadamista alkunsa saanut, ei voi koskaan alistua Jumalan tahtoon:

“Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.” (Room.8)

Synti on se ongelma, joka erotti meidät Jumalasta alunperin. Synti on se juttu, mikä Jumalan piti taklata meidän puolestamme, jotta voisimme pelastua. Jeesus tuli hoitamaan syntiongelmamme meidän puolestamme

“Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.” (Room.8)

Tämähän nyt on selvää jokaiselle kristitylle. Mutta mutta, joku tässä klikkaa usein…

Kuinka voi olla mahdollista, että Jeesus tuli hoitamaan syntiongelmamme, mutta silti edelleen olemme muka syntisiä? Eikö Jeesuksen teko ollutkaan riittävä? Sovittiko Hän vain menneet synnit? Jos niin, olemme kaikki liemessä… kukas sitten sovittaa tulevat syntimme? Jeesus tuskin kiipeää ristille toistamiseen… vai saammeko syntimme anteeksi vain sitä mukaa, kun tunnustamme niitä? Jos niin, meillä on ongelma, koska emme edes tiedä kaikkia syntejämme 😉 Vai käykö niin, että Jeesuksen sovitustyö ikäänkuin aktivoituu jatkuvasti uudelleen ja uudelleen siten, että saamme aina uusia syntejämme anteeksi? Höpön löpön.

Mitä Sanassa sanotaankaan Jeesuksen sovitustyöstä?

“Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa; mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle, ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan: “Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan”, sanoo Herra: “Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä”; ja: “heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista”. Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.” (Hebr 10:11-18)

Meidän ei enää koskaan tarvitse saada toista syntien sovitusta, ei koskaan. Kaikki on sovitettu kerralla. Kaikki. Meidän ei enää yhtenäkään päivänä elämässämme tarvitse anoa syntien anteeksiantamusta. Tämä tuntuu ehkä harhaopilta jonkun mielestä, mutta ennenkuin tuomitset harhaksi ja ylpeydeksi, lue eteenpäin… sanoohan Paavalikin, että meillä kerran puhdistettuina ei pitäisi olla enää mitään tuntoa synneistä 😉 (Hebr.10)

Mihin tämä Jeesuksen työn tehokkuus synnin poistamisessa ja kartakaikkisessa sovituksessa perustuu? Hänhän täytti lain meidän puolestamme:

“Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan… Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” (2.Kor.5:17-19,21)

Kun nyt Jeesus täytti lain meidän edestämme kertakaikkisesti, hän sanoi: “Se on täytetty”. Myös Hän sanoi, ettei ole tullut kumoamaan lakia, vaan täyttämään sen (Matt.5)

Tästä seuraa huippujuttu, joka usein pääsee kristityiltä unohtumaan:

“Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo. “ ( Room. 10:4)

Siis, Kristus on lain loppu. Hän lopetti lain kohdaltamme, kun otimme Hänen vanhurskautensa lahjana vastaan. Mitä se tarkoittaa? Siitä seuraa vielä hienompi asia:

“mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole” (Room.5:13)

Siinä on vastaus kysymykseen, mten meidän syntimme käsitellään uskoontulomme jälkeen. Ei mitenkään! Niitä ei katsos ole enää, koska meille ei lueta enää syntejä! Laki on se, joka näyttää synnin, se on lain tehtävä, mutta Kristus on meille lain loppu ja vanhurskaus. Se tarkoittaa, että synti on kadonnut kokonaan – ei siten, ettäkö kukaan kristitty ei enää tekisi syntiä lihassaan lain mittapuulla mitattuna – vaan siten, että syntiä ei lueta meille enää, koska Kristus on lopettanut lain osaltamme! Siis syntiä ei lueta meille enää! Meidän ei tarvitse enää koskaan saada syntejämme anteeksi, koska niitä ei lueta meille, meille ei kerry enää syntejä anteeksiannettavien pinoon.

Sinun ei tarvitse joka ilta pyytää anteeksi päivän syntejäsi, koska niitä ei ole kertynyt yhtään ainutta kappaletta.

“Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
“Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!” (Room.4)

Isä Jumala itse sanoo meille, että Hän ei lue meille enää syntiä, koska olemme tulleet täydellisesti ja ikuisesti vanhurskaiksi ja pyhiksi Hänen edessään uusina luomuksina Kristuksessa:

“Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään…”

Jumalan silmissä me olemme osalliset Kristuksen vanhurskaudesta:

“Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa” (Room.3:21-)

Jos vielä tämän jälkeen väität, että olet syntinen Hänen edessään, et ole alistunut Jumalan tahtoon, vaan mittaat omaa vanhurskauttasi ja kelvollisuuttasi oman lihasi ja omien tekojesi kautta ja se on väärin:

“Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan; sillä kun he eivät  tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.” (Room.10:2-)

Koko pelastuksemme ja Jumalasuhteemme perusta on Jumalan vanhurskaus, joka on annettu meille lahjaksi. Vaikka itse näemmekin itsemme vajaina ja jopa syntisinä, on tärkeää muistaa, että Jumalan silmissä olemme yhtä pyhiä ja vanhurskaita, kuin Hän itse on. Meissä on Jumalan vanhurskaus ja jos väitämme olevamme syntisiä, väitämme, että Jumala on syntinen.

Kuitenkin, on totta, että meillä on edelleen elämässämme usein taistelu synnin kanssa. Jokaisella meistä on omat “helmasyntinsä” ja taistelunsa, joissa usein joudumme tappiolle kerta toisensa jälkeen ja voimme olla jopa synnin orjuuttamat, vaikka olemmekin uusina luomuksina Isän silmissä pyhiä ja kelvollisia.

Avataanpa tätäkin asiaa hieman Raamatun valossa, kas kun Isä sanoo meille, että a) me emme ole syntisiä, b) emme tee syntiä ja c) emme edes voi tehdä syntiä, se on mahdotonta. Samaan aikaan kuitenkin meillä voi olla ongelmia synnin kanssa elämässämme – miten tämä on mahdollista?

Vastaus tähän dilemmaan on yksinkertainen ja löytyy Raamatusta selvästi. Yksi hankalimpia kohtia Sanassa tähän teemaan liittyen löytyy ensimmäinsestä Johanneksenkirjeestä, luvusta 3. Aluksi kuitenkin, selvitetäänpäs Johanneksen terminologiaa katsomalla Johanneksen evankeliumin tuttu aloitus:

“Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.  Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt. Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan. Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. “(Joh.1)

Tästä selviää:

  • pimeys on maailma, joka ei tunne vielä Jeesusta sovittajanaan
  • valkeus on Jeesus
  • jokainen, joka otti valkeuden vastaan, sai voiman Häneltä tulla Jumalan lapseksi ja syntyi uudesti Jumalasta ja tuli uudeksi luomukseksi

Noh, nyt sitten mennään katsomaan tätä haastavaa Johanneksen ekaa kirjettä, aluksi aivan alusta, jotta vältytään väärinymmärryksiltä:

“Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä” (1.Joh.1)

 Tässä sanotaan selvästi:

  • Jumala on valkeus, Hänessä ei ole mitään pimeyttä
  • Jos väitämme tuntevamme Hänet ja olevamme yhteydessä Hänen kanssaan, mutta olemme pimeydessä, valehtelemme
  • Jos olemme valkeudessa, niinkuin Hän on valkeudessa, homma toimii

Kun peilaat tuon aikaisempaan evankeliumin aloitukseen, huomaat ensinnäkin, mistä Johannes tässä kirjeensä alussa puhuu. Käytännössä tässä sanotaan:

Jos väität siis tuntevasi Jumalan ja olevasi yhteydessä Hänen kanssaan, mutta et ole uudestisyntynyt, vaan elät pimeydessä, valehtelet, etkä tee totuutta. Jos sen sijaan otat valkeuden vastaan (Jeesus) ja synnyt uudesti Hengestä, uudeksi luomukseksi, saat kaiken syntisi anteeksi.

Tämä piti käydä läpi sen vuoksi, että muuten olisit ehkä kohta ajatellut, että “sanoohan Johanneskin, että saamme syntimme anteeksi, jos vain vaellamme valkeudessa, mutta jos emme vaella valkeudessa, emme saa syntejämme anteeksi” Tätä kohtaa käytetään usein peruteluna sille, että meidän pitäisi jatkuvasti olla synteinemme valkeudessa niitä tunnustamassa ja vain siten saamme ne sitten anteeksi.

Ymmärrä nyt tämä: Johanneksen ekan kirjeen alku on toisinto Johanneksen evankeliumista ja siitä puhutaan uskovaksi tulemisesta, uudestisyntymisestä, jota ilman emme voi olla kelvollisia Jumalalle.

Nyt sitten tämä supervaikea kohta:

“Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä. Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut. Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas. Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.”  (1.Joh.3)

Vaikka nyt kuinka joku kristitty väittää olevansa syntinen ja tekevänsä syntiä, hän on valitettavasti väärässä, koska tässä sanotaan aivan selvästi:

  • kun olet ottanut vastaan Jeesuksen ja syntynyt Hengestä, syntisi on otettu pois
  • uutena luomuksena sinä et tee syntiä
  • joka tekee syntiä, ei ole uudestisyntynyt, ei ole Jumalaa nähnyt eikä tuntenut, vaan on perkeleestä ja on edelleen synneissään
  • kukaan kristitty ei voi tehdä syntiä, se on mahdotonta, koska hän on syntynyt Jumalasta ja hänessä pysyy Jumaluus, eikä Jumala tee syntiä

Mistä on kyse? Miten voi olla mahdollista, että kristitty ei voi tehdä syntiä, että se on mahdotonta? Miten Jumalalla voi olla otsaa väittää, ettemme tee syntiä? Onhan meillä jatkuvasti ongelmia synnin kanssa? Hmmm…

Annetaan Sanan vastata tähänkin, Paavalia vaihteeksi:

“Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. “ (Room.7:17-23)

Tässä Paavali selittää selvästi, että sisäisen, uuden ihmiseni puolesta me emme tee syntiä enää, aivan, kuten Johanneskin sanoo. Synnin tekijä en ole minä, vaan minussa tarran lailla riippuva liha, joka ei ole vielä uudistunut, vaikka muuten olenkin uusi luomus. Siis vielä kerran: synnin tekijä en ole minä. Minua ei ole kuin yksi kappale,  en ole mitenkään jakaantunut. Jumala näkee minut yhtenä ihmisenä ja minä olen todellakin vain yksi ihminen, jolla on Henki, sielu ja ruumis. Kun teen syntiä, sen tekijä ei ole “minä”, koska se on syntynyt uudesti Jumalasta ja on vanhurskas, kuten Jumalakin, ja vailla syntiä. Olen valkeudessa ja yhteydessä Jumalaan, en voi tehdä syntiä, enkä haluakaan. Minä en ole sama, kuin lihani. Lihani on tässä maailmassa pakollinen osa minua, kunnes saan ylösnousemusruumiin, kuten Jeesuskin on esikoisena jo saanut. Sitä odotellessa olen ikäänkuin vankina tässä ruumiissani, joka pyrkii vaikuttamaan minuun edelleen sen jo kuolleen vanhan minäni toimintamalleilla.

Jos ajattelet, että Paavali puhuu tässä kohtaa ajasta ennen hänen uudestisyntymäänsä, ota huomioon, että hän sanoo, että synnin tekijä ei “enää” ole hän. Ennen uskoontuloaan ihminen tekee itse syntinsä, koska on vain yksi ihminen kerrallaan olemassa. Ei-uudestisyntynyt ihminen tuottaa jatkuvasti kuoleman hedelmää ja kerää itsensä päälle tuomiota ja syntiä, mutta uskoontulon ja uuden ihmisen syntymän jälkeen synnin tekijä ei ole enää ihminen itse, koska vanha ihminen on kuollut. Toisaalta, kuinka voisi olla mahdollista, että ei-uskova ihminen “sisällisen ihmisensä puolesta ilolla yhtyy Jumalan lakiin”, jos hän ei ole uudestisyntynyt – sanoohan Sana, että liha on vihollisuudessa Jumalaa vastaan, eikä voi alistua Hänen tahtoonsa…

Usein myös saatetaan sekoittaa termit “liha” ja “ruumis”. Huomaa, että ruumiimme ei ole paha ja syntinen, se on Jumalan temppeli. Ruumis on neutraali, mutta liha ei ole. Liha on aina ja ikuisesti Jumalan vihollinen, kun puhutaan “lihan mielestä”. Lihan mieli vaikuttaa meissä uudistumattoman mielemme kautta uskoontulon jälkeenkin ja ruumis on sen aisaparina. Jos uskova ihminen sallii lihan mielen dominoida, ruumis vastaa siihen innoissaan kyllä ja kehittää riippuvuuksia ja orjuutusta. Toisaalta, uudestisyntyneenä meillä on yhtälainen mahdollisuus pitää ruumiinne alamaisena Jumalan Hengelle ja harjaannuttaa se jumalisuuteen ja oikeisiin asioihin.

Jatketaan… se vanha minä on oikeasti kuollut, se ei ole enää elossa. Se ei elä, eikä sen vanhan ihmisen kuolema ole kiinni minun teoistani, pyhityselämästäni tai lain noudattamisestani, ei. Se vanha ihminen on naulittu ristiin ja se on oikeasti kuollut, mutta sen vanhan ihmisen vaikutus on minussa tarran lailla kiinni, ruumiini ja myös uudistumattoman, lihallisen mieleni kautta.

“Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room.6)

Synnille kuolleena oleminen on kristitylle Isän silmissä fakta, vaikka ihmisestä itsestään tuntuisikin, että hän on syntinen ja syntiongelmissa. Vaikka olisimme kypsymättömyyttämme tai tyhmyyttämmekin jopa kietoutuneet synteihimme siten, että toteuttaisimme väärää, vanhaa tapaa ja eläisimme synnissä, siitä huolimattakin olemme samaan aikaan “kuolleet synnille ja elämme Jumalalle”. Se, että pidän itseni synnille kuolleena, ei ole kiinni omasta pyhityselämästäni siten, että saavutettuani riittävän hyvän ja puhtaan elämän olisin sitten “synnille kuollut”. Ei, vaan ole sitä koko ajan, koska minulle ei lueta enää syntiä, sitä ei ole minulle, koska Kristus oli lain loppu ja koska minä olen syntynyt uudeksi ihmiseksi, joka ei voi tehdä syntiä.

Tästä Johanneskin puhuu sanoessaan, että emme tee syntiä, emmekä voi tehdä syntiä. Kyse on siitä uudesta ihmisestä, joka on syntynyt ensin vedestä ihmiseksi ja sitten uudestaan Hengestä, osalliseksi Jumalan vanhurkaudesta.

Emme tee syntiä, emme ole syntisiä, mutta silti meillä voi olla syntiongelma. Se johtuu siitä, että voimme elää uutena ihmisenä väärin. Vanhan ihmisemme kuolemalla oli tarkoitus:

Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi… (Room.6)

Jumalan tarkoitus on, että kukistamme synnin ruumiimme, joka meissä välttämättömänä osana riippuu vielä kiinni tämän maalisen elämämme ajan. On tarkoitus, että voimme elää nyt uuden ihmisen elämää siten, ettemme enää toimisi vanhan, jo kuolleen minämme tyylillä:

“Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille, Älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.” (Room.6:12-)

Jumala siis kehoittaa meitä opettelemaan elämään tämän uuden ihmisen mukaan, uudistamaan vanhaa mieltämme uuden ihmisen mielenlaadulla ja jättämään pikkuhiljaa mahdollisimman paljon niitä vanhoja toimita- ja ajattelutapoja pois. Ei ole olemassa rinnakkaista toista minää, on vain yksi minä ja se on se uusi, vanhurskas ja pyhä, joka ei voi tehdä syntiä. Sille minälle ei syntiä edes lueta, mutta voimme haitata sen uuden minän kehitystä ja elämää merkittävästi, jos olemme kuuliaiset tämän meissä tarran lailla riippuvan lihamme kautta tulevalle mallille. Raamatussa mainittu “taistelu syntiä vastaan” tarkoittaa juuri tätä meissä kiinni riippuvan lihan mielitekojen kukistamista: “että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi.

Lisäksi, jos pakotamme uuden minämme toimimaan vastoin sen halua ja tekemään syntiä (jota sille ei lueta kuitenkaan ja josta se ei tarvitse enää koskaan anteeksiantamusta, koska Kristus lain loppu ja syntiä ei lueta ilman lakia), emme ole hyödyllisiä Isällemme. Hän rakastaa meitä väärästä elämänmallistamme huolimatta, mutta on sääli, jos väärän toimintamme vuoksi kaikki Hänen hienot suunnitelmansa ja tekonsa jäävät tapahtumatta:

“Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis” (2.Tim.2.21)

Tämän kaiken summa on:

Jumalan Hengestä syntyneenä kristittynä en ole syntinen, enkä enää koskaan tarvitse anteeksiantamusta, koska olen saanut kaiken anteeksi. Kristus on minulle lain loppu, eikä syntiä lueta minulle enää sen vuoksi. Olen autuas, koska Herra ei lue minulle syntiä. Olen uusi luomus, uusi ihminen, joka haluaa tehdä Isän tahton mukaan ja joka ei tee, eikä voi tehdä syntiä. Minussa riippuu kiinni lihani, ruumiini ja vanha mieleni, joka minun pitää uudistaa uuden luomuksen mukaiseksi, enkä saa olla kuuliainen enää jo kuolleelle vanhalle minälleni.

P.S. Muista, että Paavalia syytettiin siitä, että hän olisi opettanut, että koska synnillä ei ole enää meille merkitystä, saamme tehdä sitä vapaasti. Näinhän ei asianlaita ole tietenkään, koska silloin pakotamme uuden minämme tekemään asioita, joita se ei halua ja jotka eivät edistä Isän asioita. (Room.6)

sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin

Posted in Juttuja | Comments Off on Olenko minä syntinen?

Ristin pahennus

Paavali mainitsee termin “ristin pahennus” Galatalaiskirjeen luvussa 5 jakeessa 11:

“Mutta jos minä, veljet, vielä saarnaan ympärileikkausta, miksi minua vielä vainotaan? Silloinhan olisi ristin pahennus poistettu”

Tässä tilanteessahan tuolloin oli kyse siitä, että Paavalin perässä kulki ihmisiä, jotka olivat sitä mieltä, että pelastuakseen ja ollakseen oikeasti kristitty ihmisen piti Jeesuksen työn lisäksi tehdä pieni oma osuutensakin. Tämä oma osuus oli tässä tapauksessa ympärileikkaus. Paavali ei tässä kohden taipunut, vaikka toisaalla tekikin myönnytyksiä lakiuskovaisten suhteen, edistääkseen evankeliumin leviämistä.

Jakeessa 4 hän sanoo niille, jotka halusivat tuoda pelastukseen lain tekoja mukaan:

“Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.”

Huomaa jo tässä kohden, että “lain teko” tarkoittaa ihmisen omaa tekoa. Älä ajattele, että se tarkoittaisi vain 10 käskyyn liittyviä lain tekoja. Se tarkoittaa oikeasti mitä tahansa ihmisen suorittamaa tekoa, jolla koetetaan lisätä jotain Kristuksen täydelliseen sovitukseen.

Tuolloin kyseessä oli useimmiten vanha Mooseksen laki ja sen sotkeminen kristinuskoon pelastuskysymykseksi. Nyt meidän aikanamme tilanne on hieman muuttunut ja usein vanhan Mooseksen lain tilalle koetetaan ujuttaa myös erilaisia partikkeleita kristinuskosta itsestään: esimerkiksi parannus ja kaste. Tästä syntyy näiden lakisaarnaajien mielestä hieno kristillinen oppi, mutta tosiasiassa mainitut esimerkit – kaste ja parannuksen tekeminen- niin kristillisiä asioita kuin ovatkin, voivat myös muovautua ikäänkuin lain teoiksi.

Jos ajattelemme, että pelastuakseen, syntyäkseen uudesti ja saadakseen syntinsä anteeksi ihmisen on ensin tehtävä parannus synneistään ja sitten käytävä kasteella, päädymme järjettömään tilanteeseen. Sanassa sanotaan selvästi:

“… lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.” (Room.8:7)

Tämä tarkoittaa, että kukaan ihminen ei voi tulla koskaan uskovaksi, kristityksi, syntyä uudesti ylhäältä tai tehdä parannusta lihassaan. Se, että ihmiselle tulee halu tehdä parannus tai käydä kristillisellä kasteella ei tule koskaan lihasta, se ei voi tulla. Se on mahdotonta.

Samoin Jeesus sanoo Joh.6:44:ssa:

“… ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä”

Kun tulemme uskoviksi, se tapahtuu siten, että Isä vetää meitä Pyhän Henkensä kautta, jotta saamme ns. etsikkoajan ja saamme edes teoreettisen mahdollisuuden ottaa vastaan evankeliumi. Kun sitten teemme oman päätöksemme, joka on se ainoa asia, mitä itse teemme, saamme lahjana uuden elämän, synnymme uudesti ylhäältä. Tässä tilanteessa emme ole tehneet yhtä ainutta asiaa itse, paitsi, että olemme  Jumala-avusteisesti ottaneet vastaan Hänen ilosanomansa. Tässä uudestisyntymässä tapahtuu se, mitä jo Vanhassa Testamentissa Isä lupaa:

“Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.” (Hes.36:27)

Uudestisyntymässä saamamme Jumalan täydellinen Henki meissä on se, joka vaikuttaa uudestisyntymän jälkeen halun ja tarpeen mennä kasteelle, tehdä parannus ynnä muuta sellaista. Tämä meihin annettu Henki on se, joka ei halua loukata Isäämme, joka ei halua eikä edes voi tehdä syntiä, joka haluaa pelätä Herraa oikein ja pitää Hänen käskynsä siten, kuin ne kuuluu pitää. Kaikki, minkä Sana luettelee kuuluvaksi kristityn elämään (usko, kaste, parannus, kääntymys, mielenmuutos, hyvät teot jne), on vain hedelmä ja seuraus siitä, että olemme tulleet kristityiksi uudestisyntymisemme kautta ja Jumalan Henki on se, joka vaikuttaa kaiken halumme ja tarpeemme toimia kristillisen uskomme mukaisesti.

Ristin pahennus on juuri tätä: Usko evankeliumi ja ota se vastaan, niin sinä pelastut. Ilman tekojasi. Mikään lain tai kristinuskon asetus tai sinänsä oikea tapa ei lisää mitään Jeesuksen sovitustyöhön.Ristin pahennus on ARMOA. Usein evankeliumia syytetään jopa kristittyjen keskuudessa liian armolliseksi. Huvittavaa, sillä juuri tämä “liian armollinen” on sama asia, kuin Paavalin mainitsema ristin pahennus.

Tämä armollinen sanoma on monelle uskovalle edelleenkin pahennus. Jotkut eivät voi sietää sitä ajatusta, ettäkö kaste ei olisi jotenkin “pelastava” tai “Kristuksen sovitustyön aktivoiva” teko. Samoin lain alaiset kristityt eivät kestä tätä sanomaa rististä senkään vuoksi, että siinä ihmisen parannuksenteko ei olekaan niin tärkeää. Lihamme rakastaa sellaista evankeliumia, jossa pelastuspakettiin kuuluu pakollinen parannuksenteko, jotta voisi pelastua, kas kun liha haluaa aina olla lain alainen ja ansaita itse.

Ymmärrä tämä: Kaikki, mitä tarvitsemme syntien anteeksisaamiseksi ja pelastuaksemme, tulee valmiina lahjana vain uskomalla evankeliumi. Kun uskot sen ja olet uudestisyntynyt, kaikki, mitä teet ja haluat tehdä sen jälkeen (käyt tietenkin kasteella, ellet ole kastettu, haluat tehdä parannusta yms) on vain hedelmää, jonka sinussa asuva Jumalan Henki aikaansaa – et voi ansaita sen hedelmän kautta mitään enempää, kuin mitä sinulla jo on.

Sanassa sanotaan, että usko tulee täydelliseksi teoistaan (Jaak.2:22). Ensin on usko ja se usko on se lahja, jonka vastaanottaminen uudestisynnyttää ihmisen uudeksi luomukseksi. Sen jälkeen tämä jo syntynyt ja meidän pelastanut usko tulee täydelliseksi, koska se aikaansaa (toivottavasti ) uskon mukaiset teot:

“… sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan “ (Room.10:10)

“…. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu” (Mark.16:16)

Nämä molemmat ylläolevat kohdat puhuvat samasta asiasta: Ensin on usko. Se tekee meidät vanhurskaiksi – se tekee meidät eläviksi ja antaa meille syntimme anteeksi. Sitten tulee uskon teko, joka voi olla esim. suun tunnustus, kasteella käyminen ja parannus entisistä vääristä teoista.

Mikään ihmisen teko, niin paljon kuin se onkin Raamatussa mainittu kristilliseen uskoon kuuluva ja tärkeä asia itsessään, ei pelasta eikä uudestisynnytä ihmistä. Se on vain hedelmä siitä, mitä saamme lahjana uskon kautta vain vastaanottamalla sen!

EVANKELIUMI EI VOI OLLA LIIAN ARMOLLINEN, KOSKA SE ON JUMALAN ASETTAMANA JO MAKSIMAALISEN ARMOLLINEN. SE ON 100% ARMOA, JOTEN ET VOI TEHDÄ SIITÄ ENÄÄ YHTÄÄN ENEMPÄÄ ARMOLLISTA!

P.S. Kuinka typerää onkaan saarnata evankeliumia ei-uskoville siten, että aletaan luettelemaan erilaisia ehtoja ja sääntöjä, mitä heidän tulee tehdä, jos ottavat Kristuksen vastaan (sun pitää lopettaa tuo juominen, sun pitää sitten sitä ja tätä ja lopettaa tuo ja tämä). Tämä ei ole oikea evankeliumi. Oikea evankeliumi ei ole riippuvainen meidän teoistamme, mutta sen seurauksena myös meidän väärät tekomme muuttuvat.

Posted in Juttuja | Comments Off on Ristin pahennus

Siunaukset ja kiroukset

Meidän lihallinen ihmisemme on vihollisuudessa  Jumalaa vastaan, kuten Sanassa sanotaan, Room:8:7. Sillä on kummallinen into suorittaa ja yrittää kelvata. Jokainen ihminen on lihansa puolesta aina vaarassa jäädä lain alle ja mitata itseään ja asemaansa toisiin ihmisiin tai johonkin korkeampaan voimaan omien tekojensa kautta.

Vihollinen tietää tämän meidän lihamme taipumuksen ja käyttää sitä hyväkseen syyllistämällä meitä synneistämme, tekemisistämme ja tekemättä jättämisistämme. Lihamme puolelta taas olemme itse alttiita lankeamaan tähän ansaan ja helposti kristittyinäkin saatamme pelätä Jumalan vihaa ja kostotoimia tai joidenkin siunauksien puuttumista elämästämme sen perusteella, mitä olemme tai emme ole itse tehneet.

Kun pääsemme kristillisessä elämässämme vauhtiin ja iloitsemme siitä kaikesta, mitä Kristus on meidän edestämme tehnyt ja mitä Hän haluaa sanojensa mukaan meille antaa, vihollinen muistuttaa meitä alati omista teoistamme koettaen saada meidät suostumaan sellaisiin ajatusmalleihin, ettäkö joku meidän oma virheemme muodossa tai toisessa olisi ikäänkuin laillinen este Jumalan siunauksien pääsylle elämäämme jollain alueella. Samalla vihollinen koettaa saada meidät ajattelemaan, että hänellä olisi meidän syntiemme ja virheidemme kautta oikeutus tulla elämäämme sitä sotkemaan. Tässä kohtaa meidän pitää olla tarkkana, sillä suostumalla tähän väärään ajattelumalliin itse asiassa itse annamme viholliselle oikeutuksen sotkea elämäämme.

Katsotaanpa, mitä Sanassa sanotaan niistä siunauksista, jotka kuuluvat Herran käskyjä noudattaville:

“Jos kuulet Herran, sinun Jumalasi, ääntä ja pidät tarkoin kaikki hänen käskynsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, niin Herra, sinun Jumalasi, asettaa sinut korkeammaksi kaikkia kansoja maan päällä.Ja kaikki nämä siunaukset tulevat sinun osaksesi ja saavuttavat sinut, jos kuulet Herran, sinun Jumalasi, ääntä.

Siunattu olet sinä kaupungissa ja siunattu olet kedolla.
Siunattu on sinun kohtusi hedelmä ja maasi hedelmä ja
sinun karjasi hedelmä, raavaittesi vasikat ja lampaittesi karitsat.
Siunattu on sinun korisi ja sinun taikinakaukalosi.
Siunattu olet tullessasi ja siunattu olet lähtiessäsi.
Herra antaa sinun voittaa vihollisesi, jotka nousevat sinua vastaan; yhtä tietä he lähtevät
sinua vastaan, mutta seitsemää tietä he sinua pakenevat.
Herra käskee siunauksen seurata sinua jyväaitoissasi ja kaikessa, mihin ryhdyt; hän siunaa sinua siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.
Herra korottaa sinut hänelle pyhitetyksi kansaksi, niinkuin hän valalla vannoen on sinulle luvannut, jos sinä noudatat Herran, sinun Jumalasi, käskyjä ja vaellat hänen teitänsä.
Ja kaikki kansat maan päällä näkevät, että Herra on ottanut sinut nimiinsä; ja he pelkäävät sinua.
Ja Herra antaa sinulle ylen runsaasti hyvää, tekee sinun kohtusi hedelmän, karjasi hedelmän ja maasi hedelmän ylen runsaaksi siinä maassa, jonka Herra sinun isillesi vannotulla valalla on luvannut antaa sinulle.
Herra avaa sinulle rikkaan aarrekammionsa, taivaan, antaakseen sinun maallesi sateen aikanansa ja siunatakseen kaikki sinun kättesi työt; ja sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun itsesi ei tarvitse lainaa ottaa.
Ja Herra tekee sinut pääksi eikä hännäksi; sinä aina vain ylenet etkä koskaan alene, jos tottelet Herran, sinun Jumalasi, käskyjä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, että ne tarkoin pitäisit,etkä poikkea oikealle etkä vasemmalle yhdestäkään niistä sanoista, jotka minä tänä päivänä teille annan, et seuraa muita jumalia etkä palvele niitä.” (5.Moos.28)

Samoin, sama luku jatkuu kertomalla, mitä kirouksia osaksemme tulee, jos emme noudata tarkoin Herran käskyjä:

“Mutta jos sinä et kuule Herran, sinun Jumalasi, ääntä etkä tarkoin pidä kaikkia hänen käskyjänsä ja säädöksiänsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, niin kaikki nämä kiroukset tulevat sinun päällesi ja saavuttavat sinut.
Kirottu olet sinä kaupungissa ja kirottu olet kedolla.
Kirottu on sinun korisi ja sinun taikinakaukalosi.
Kirottu on sinun kohtusi hedelmä ja maasi hedelmä, kirotut sinun raavaittesi
vasikat ja lampaittesi karitsat.
Kirottu olet tullessasi ja kirottu olet lähtiessäsi.
Herra lähettää sinun sekaasi kirousta, hämminkiä ja uhkaa, mihin tahansa
ryhdyt, kunnes äkisti tuhoudut ja hukut töittesi pahuuden tähden, kun olet minut hyljännyt.
Herra antaa ruttotaudin tarttua sinuun, kunnes se sukupuuttoon hävittää sinut siitä maasta, jota menet ottamaan omaksesi.
Herra lyö sinua hivutustaudilla, kuumeella, poltteella ja tulehduksella,
kuivuudella, nokitähkillä ja viljan ruosteella, ja ne vainoavat sinua, kunnes menehdyt.”

Tässä näet, mitä tarkoitan: Siunauksien lista on mahtava, mutta kirouksien lista pelottava. Jos ajattelemme, että omilla synneillämme ja teoillamme yleensä on vaikutusta siihen, saammeko siunaukset vai kiroukset, ei meille jää muuta, kuin tuo kirouslista, joka muuten jatkuu tuolla 5.Moos.28 :ssa vielä pitkään…

Galatalaiskirje 3:10 sanoo:

“Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: “Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee”.”

Jos yrität kelvata Jumalalle omien tekojesi avulla, olet kirottu. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta faktasta, että siunauksien listalle pääsemisen ehtona on, samoinkuin käänteisesti kirouksienkin, se, että “ pidät tarkoin kaikki hänen käskynsä“. Kukaan ei voi pitää kaikkia käskyjä, joten ilman Kristusta meillä on ongelma.

Pääsiäiseen liittyy kuitenkin hienosti tämä sana, joka antaa meille täyden pääsyn siunauksien listalle aina ja joka tilanteessa, riippumatta meidän virheistämme, olivatpa tahallisia tai tahattomia:

Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme-sillä kirjoitettu on: “Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu” (Gal.3:13)

Jeesus Kristus tuli kiroukseksi meidän edestämme. Häntä kohtasi tuo kirouslistan kirous kokonaisuudessaan. Hän sai maistaa synnin palkan ja Jumalan vihan ja koston. Hän kantoi kaiken meille kuuluvan kirouksen, jonka me omine tekoinemme olisimme ansainneet!

Tämä sana on vapauttava. Joka tilanteessa, kun lihamme tai vihollinen syyttää meitä ja koettaa saada meidät ajattelemaan, ettemme ole ansainneet jotain siunausta tai että omalla virheellämme olemme ansainneet Jumalan kiroukset, muista aina:

“Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.” (Kol.2)

Näissä tilanteissa, kun olet itsesyytösten tai vihollisen syylistämisen kohteena, siitäkin riippumatta, että olet tehnyt syntiä tavalla tai toisella, sano itsellesi ja viholliselle ääneen:

“Jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut!” (Gal.2)

Tämä leikkaa synnin ja syyllisyyden siivet ja tulemme vapaiksi:

“Jeesus vastasi heille: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.
Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” (Joh.8:34-)

Posted in Juttuja | Comments Off on Siunaukset ja kiroukset

Zombie-juttu

Kotimaa-lehti uutisoi: “Kirkon tutkimuskeskuksen marraskuussa 2011 teettämän sähköisen kyselyn mukaan yli kolmasosa suomalaisista ajattelee, että kuoleman jälkeen kaikki elämä loppuu. Yli kaksi viidestä suomalaismiehestä ajattelee näin ja naisista joka neljäs.”

Tässäpä herkullinen aihe hieman selventää, mistä tässä uskossa kuolemanjälkeiseen elämän itse asiassa on kyse… katsotaanpas…

Kun ihminen puuhaili paratiisissa, Jumala sanoi hedelmänsyönnistä tietystä puusta:

“… sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman” (1.Moos.2)

Kun sitten ihminen söi, tunnetuin seurauksin, hän kuoli Jumalan näkövinkkelistä katsottuna. Jumalahan on henki ja Hän katsoo asiat aina ensin hengellisesti. Kun ihmisen henki erottui tuona päivänä Jumalan Hengestä, ihminen kuoli, koska hänen yhteytensä Luojaansa kuoli.

Jeesus sanoo tästä kuolemasta:

Mutta Jeesus sanoi hänelle: “Seuraa sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa” (Matt.8:22)

Jeesus sanoo tuossa käytännössä, että jokainen, joka elää tässä maailmassa tällä hetkellä ilman, että on hyväksynyt Hänet Herrakseen, on elävä kuollut, zombie. Myös me kristityt olimme jonain päivänä eläviä kuolleita, ennenkuin tulimme uskoviksi ja heräsimme kuolleista.

Sanassa sanotaan:

“Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!” (Ef.5:14)

Näinollen on kristittynä helppoa uskoa kuolemanjälkeiseen elämään, koska itse edustamme sitä parhaillaan. Lisäksi, jokaisella, joka ei vielä ole Jumalan perhettä, on mahdollisuus tehdä valinta Jeesuksen puoleen ja herätä kuolleista.

Jeesus sanoo:

 “Minä olen ylösnousemus ja elämä”

Jokaiselle tällä hetkellä zombiena, eli Jumalan vinkkelistä elävänä kuolleena elävänä Jeesus lupaa, että Hän on ylösnousemus ja elämä, jos Hänet hyväksyy Herrakseen.

Mutta mitä itse kuolemaan sitten tulee sellaisena, miten se yleensä mielletään, niin sitähän ei käytännössä meille kristityille ole. Emme kuole enää koskaan!

Joh 11:26:
“…joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.”

YEEESS!

“Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto!”  (Fil.1)
“Kuolema on nielty ja voitto saatu” (1.Kor.15)

Posted in Juttuja | Comments Off on Zombie-juttu

Kaikkiin ongelmiin on sama ratkaisu!

Meillä ihmisillä on monenlaisia ongelmia. Ongelmia perheessä, töissä, parisuhteissa, tunteiden hallinnassa, pelkojen kanssa, masennusta, sairautta… you name it.

Ihminen on keksinyt sielullisella, maallisella puolella erilaisiin ongelmiin erilaisia ratkaisutapoja. Tästä seuraa, että asiat menevät kovin monimutkaisiksi usein. Siksi paraneminen ja eheytyminen tai vain kasvaminen kestää hirveän kauan ja jatkuvasti joudutaan painimaan samojen ongelmien kanssa ja kokeilemaan erilaisia lähestymistapoja – sanotaan jopa usein, että “tämä eheytymisesi on koko elämän pituinen prosessi”

“Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään,…” (2.Piet.1:3)

Jumalan ratkaisu jokaiseen ongelmaan on sama. Jeesus ei eri ongelmatilanteissa esitellyt erilaisia spesifisiä ratkaisumalleja ja sanonut, että tee tätä ja tätä ja tuota niin sitten sitä ja sitä. Hänen ratkaisumallinsa oli ja on edelleenkin sama ja niin yksinkertainen, että lapsikin voi sen ymmärtää.

On melko radiaalia väittää, että vaikkapa mielen alueella oleviin, monimutkaisiin ja syvältä ihmisestä nouseviin ongelmiin on yksinkertainen ratkaisu. Ihmistiede ei sitä ratkaisua tarjoa yksinkertaisena, mutta Jumalan ratkaisu Jeesuksen tuntemisen kautta on jopa äärimmäisiinkin ongelmiin niin simppeli, että lapsikin sen voi ymmärtää:

Meille on lahjoitettu kaikki, mitä minkä tahansa ongelman selvittämiseen tarvitaan, Jeesuksen tuntemisen kautta, jos vain uskomme sen ja toimimme sen mukaan.

Tämän vuoksi meidän kannattaakin kaikissa ongelmissamme keskittyä rukoilemaan, kuten Paavali sanoo Ef.1:ssä:

“Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia  pyhiä kohtaan, en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani, anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme…”

… ja vielä sama uudelleen:

“…että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.” (Kol.2)

Posted in Juttuja | Comments Off on Kaikkiin ongelmiin on sama ratkaisu!