Mitä on vapaus?

“Vapauteen Kristus vapautti meidät…” (Gal.5:1)

Jeesusta tituleerataan maailman vapahtajaksi, joka vapauttaa ihmiset. Vapaus näkyy olevan tärkeä teema Uudessa liitossa, silti kuitenkin kristityillä on ollut kautta aikain suuria ongelmia käsittää, mitä tämä vapaus on ja mitä se ei ole.

Ajatellaanpas hetkinen: Jos on olemassa joku vapaus, joka siis vapauttaa jostain, toki täytyy olla myös se jokin, josta tämä vapaus vapauttaa. Siis pitää olla jotain, joka on vapauden vastakohta ja sitten siitä vapaudutaan, muutenhan mitään vapautta ei olekaan. Raamatussa tämä jokin, josta on tarkoitus vapautua, on – yllätys yllätys – orjuus. No, siitä on hyvä vapautua…

Vapaus ei tarkoita Uudessa testamentissa sitä, että olisimme kristittyinä kutsuttuja tekemään vapaasti aivan mitä huvittaa sillä ajatuksella, että joka tapauksessa Jeesus on sovittanut syntimme ja siten tekemillämme asioilla ei ole mitään varsinaista merkitystä. Tämä on se ajatusmalli, jonka lihallinen mielemme aina yrittää kehitää, vapauden tehdä mitä haluttaa. Sana sanoo selvästi:

“Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.” (Room.8:6-7)

Jos annamme lihallisen mielemme päättää, mitä tämä Jeesuksen meille tarjoama vapaus tarkoittaa, se valitsee nimenomaan aina ja ikuisesti ja automaattisesti ylläkuvatun vapauden – vapauden tehdä vapaasti mitä huvittaa, vapauden tehdä väärin, vapauden tehdä syntiä.

Lihalliselle mielellemme on ominaista, että se haluaa tehdä syntiä. Syntiä taas ei ole olemassa ilman lakia ja siten laki ja synti ovat naimissa keskenään:

“Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: “Älä himoitse”.” (Room.7:7)

Jos kristittyinä valitsemme sellaisen vapauden, jossa saamme Jeesuksen sovitustyön perustalla tehdä mitä huvittaa (=tehdä lihallisia valintoja, tehdä syntiä), emme saa vapautta, vaan orjuuden. Vapaus tehdä väärin tuottaa ja ylläpitää orjuutta, josta nimenomaan meidän pitäisi vapautua.

“Jeesus vastasi heille: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.” (Joh.8:34)

Vapaus tehdä väärin orjuuttaa, ei vapauta. Väitämme olevamme vapaita ja teemme syntiä tahallamme vapaudestamme iloiten, mutta todellisuudessa orjuutamme itseämme yhä enemmän, koska laki ja synti aktivoituvat elämässämme yhä enemmän tuottaen oravanpyörän, jossa lopulta olemme riippuvaisia synnintekemisestämme, siitä tulee orjuuttava voima, josta tuntuu olevan mahdotonta päästä pois ja elämme jatkuvassa synnin, tuomion, katumisen, parannuksenteon ja uudelleen lankeamisen kehässä. Tämä ei ole vapautta. Vapaus ei tarkoita vapautta elää lihallisten mielitekojemme ohjaamina:

“Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle” (Gal.5:13)

——————————————————————————————————————————–

Huomaa: Teologisesti on aivan oikein ajatella, ettei tekemillämme synneillä ole enää mitään merkitystä, koska ne on annettu anteeksi. Menneet, nykyiset ja tulevat syntimme on sovitettu, eikä Jeesuksen koskaan enää tarvitse kiivetä ristille niitä uudelleen sovittamaan. Emme voi tehdä niin paljoa syntiä, että pääsisimme sovituksen edelle ja travitsisimme taas uutta sovitusta, koska kaikki on maksettu Golgatalla.

“Eikä hän mennyt uhratakseen itseänsä monta kertaa, niinkuin ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkeinpyhimpään, vierasta verta mukanaan, sillä muutoin hänen olisi pitänyt kärsimän monta kertaa maailman perustamisesta asti; mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä.” (Hebr.9:25-26)

——————————————————————————————————————————–

Kuitenkin jos jäämme tähän ajatusmalliin, emme ole ymmärtäneet ylipäätään sitä perusasiaa, mikä on kristinuskon ydin ja tarkoitus. Jos ajattelemme Jeesuksen sovitustyön vain syntien poistamisena ja iloitsemme siitä, että jatkossa olemme “vapaat” tekemään syntiä miten huvittaa, meillä on jäänyt ymmärtämättä todelinen syy, miksi Jeesus kuoli ristillä.

Niin, miksi Jeesus kuoli? Siksikö, että emme joutuisi helvettiin kuoltuamme? Siksikö, että saisimme tehdä mitä vain huvittaa ja vain odotella kuolemaa ja tulevaa iankaikkista elämää? Ei siksi. Jeesus kuoli mahdollistaakseen jotain. On hyvä muistaa, että alunperin, ennen syntiinlankeemusta ihmisellä ja Jumalalla oli suhde, Jumala loi ihmisen itselleen iloksi ja suhteeseen kanssaan. Kun tämä suhde rikkoontui lankeemuksessa, ihminen “kuoli” hengellisesti (1.Moos.2:17, Room.7:19). Jeesuksen piti tulla ja kuolla, jotta tämä alkuperäinen suhde voitaisiin ennallistaa.

Jeesuksen tarkoitus on pelastaa meidät joka päivä kaikesta siitä, mikä sitoo ja orjuuttaa meitä jo nyt, tässä elämässämme, joka päivä:

“Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan!” (Gal.1:3-4)

“Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee…” (2.Piet.1)

Vääränlainen vapaus orjuuttaa, mutta oikeanlainen vapaus vapauttaa. Oikeanlainen vapaus perustuu suhteeseen Jumalan kanssa ja siihen, että meillä on halu ja vapaus valita oikein, emmekä enää ole vangittuja toimimaan lihallisten halujemme ja himojemme mukaan itsekkäästi:

“Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille, Älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se! Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi? (Room.6:8-16)

Isän tarkoitus on ilman lain painostusta ja synnin orjuutusta vapauttaa meidät suhteeseen Hänen kanssaan siten, että Hän voi elää meidän kanssamme ja kauttamme ja tuottaa elämässämme hedelmää:

“Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.”(Gal.5:22-25)

Jos elämme vääränlaisessa vapaudessa, emme tuota tätä hedelmää, emmekä saa syvempää suhdetta Isäämme. Hän on tehnyt meidät eläviksi Kristuksessa ja Hän myös haluaa, että elämämme on uuden luomuksen elämää.

Print Friendly, PDF & Email

Comments are closed.