Onko sinulla voitelu?

Mitä on voitelu ja kenellä se on?

Nyt saivarrellaan termeistä, mutta siinä on tärkeä pointti mukana 😉

Usein kuulee sanottavan, että jollakulla on voitelu, hänen puheensa on voideltua yms. On myös tyypillistä, että kristitty ei tee jotain, mitä hän sydämessään haluaisi tehdä, koska hän kokee itseltään puuttuvan voitelun.

On tärkeää käsittää, mitä voitelu oikeasti tarkoittaa Sanassa.

Voitelu liittyi vanhassa liitossa aina virkaanasettamiseen, ihminen asetettiin johonkin tehtävään, esim:

Kuningas voideltiin kuninkaaksi:

”Niin toi Iisai seitsemän poikaansa Samuelin eteen. Mutta Samuel sanoi Iisaille: “Herra ei ole valinnut ketään näistä”. Ja Samuel kysyi Iisailta: “Siinäkö olivat kaikki nuorukaiset?” Hän vastasi: “Vielä on nuorin jäljellä, mutta hän on kaitsemassa lampaita”. Niin Samuel sanoi Iisaille: “Lähetä noutamaan hänet, sillä me emme istu ruualle, ennenkuin hän tulee tänne”. Silloin tämä noudatti hänet; ja hän oli verevä, kaunissilmäinen ja sorea nähdä. Ja Herra sanoi: “Nouse ja voitele tämä, sillä hän se on”. ( 1 Sam. 16: 10-12)

… ja papit voideltiin tehtäväänsä:

“Ja pue ne veljesi Aaronin ja hänen poikiensa ylle; ja voitele heidät ja vihi heidät virkaansa ja pyhitä heidät pappeina palvelemaan minua.” (2. Moos. 28:41)

“Voitele myös Aaron ja hänen poikansa ja pyhitä heidät pappeina palvelemaan minua.”(2.Moos.30:30)

Uudessa liitossa voitelulla on edelleen sama tarkoitus, vaikka haluammekin väittää, että voitelu on jokin erikoinen “Pyhän Hengen viitta”, joka taivaasta asetetaan meidän päällemme aivan erikseen ja vasta sen jälkeen muka olisimme voideltuja.

“mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.” (1.Kor.6:11)

Uudessa liitossa jokaisella kristityllä on voitelu:

Teillä on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto” (1.Joh.2:20)

“Mutta te-teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet (1.Joh.2:27)

“Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala” (2. Kor. 1:21)

Jeesus oli voideltu tehtäväänsä:

“Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta”. (Luuk.4:18-19)

Jeesuksesta sanotaan, että uudessa liitossa Hän on meidän ylipappi, aivan, kuten vanhassakin liitossa oli ylimmäinen pappi. Meistä kristityistä sanotaan, että me olemme niitä muita pappeja, aivan, kuin Aaronin pojat olivat vanhassa liitossa:

”Mutta te olette “valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa” (1.Piet.2:9)

Meidät on siis kaikki uudessa liitossa asetettu samaan virkaan, tekemään samoja asioita:

“Ja hän sanoi heille: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.” (Mark.16:15-18)

“Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” (Matt.10:8)

Tässä vaiheessa alkaa yleensä yskiminen. Mutta eihän kaikilla ole sama tehtävä? Eihän kaikilla ole samat lahjat! Olemme Kristuksen ruumiin jäseniä, joilla jokaisella on oma tehtävänsä…

Aivan. Mutta tämä ajatus tulee mieleemme yleensä liian varhaisessa vaiheessa. Kas kun jos jo ennen asian selvittämistä päätämme, mitä lahjoja meillä on ja mitä ei ole, mikä on minun tehtäväni ja mikä ei ole minun tehtäväni, emme löydä sitä, mikä on meidän tehtävämme ja lisäksi emme pysty tekemään sitä, mikä on kaikkien tehtävä.

Tärkeintä on ymmärtää, että meiltä ei puutu mitään. Meillä on kaikki se lahjana, mitä tarvitsemme koskaan mihinkään:

“Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee…” (2.Piet.13)

Meillä on ongelma: Meille on lahjoitettu kaikki, mutta emme tiedä sitä. Jokaisen kristityn tehtävä on viedä ilosanomaa eteenpäin, jokaiselle on armojahjoja, jokaiselle on luvattu, että Jumala vahvistaa Sanansa sitä seuraavin merkein. Kuitenkin meillä jokaisella on myös omat lahjamme, joissa meidän tulisi olla tehokkaita ja jotka pitäisi virittää palaviksi.

Miten voimme saada selville, mikä on paikkamme, mitkä lahjamme, jos emme kokeile mitään? Jos odotamme, että Jumalan ääni taivaasta huutaa meille lahjamme tai Hän puhuu meille pensaasta, saamme odottaa ehkä kuolemaamme saakka. Jos odotamme, että profeetta kertoo meille lahjamme ja tehtävämme, saamme odottaa edelleenkin ehkä kuolemaamme asti ja pysymme tahottomina, eikä  Jumalan tahto pääse tapahtumaan. Syystä, että:

“Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta,  on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut” (Hebr.1)

Jumala on kertonut Sanansa kautta ja kertoo meille myös meissä olevan Kristuksen kautta, mitä tehdä ja miten. Emme voi odottaa tämän tiedon tulevan ulkoapäin. Yhtä lailla kaiken pitää tapahtua uskosta. Siksi on erittäin oleellista, että kokeilemme uskossa kaikkea sitä, mihin Sana meitä kehoittaa alkamatta rajaamaan mitään pois. Kun olemme uskossa kestäviä ja kärsivällisiä, emmekä luovuta heti ja ala ajattelemaan, ettei meillä ole jotain tiettyä lahjaa tai voitelua, pääsemme eteenpäin:

“…niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä,ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. (2.Piet.13-8)

Tuo tarkoittaa, että kun Sana kehoittaa meitä rohkeasti kertomaan ilosanomaa ja uskomaan, että periaatteessa kaikki Pyhän Hengen armolahjat ja kaikki tehtävät ovat meidän ulottuvillamme, meidän pitäisi nimenomaan pyrkiä uskossa sitä kohti, osoittamaan avuja ja sitä kautta löydämme sen tavan toimia, minkä Isä on meille parhaaksi katsonut ja saamme tehtyä ne teot, jotka Hän on edeltä meille valmistanut.

Laiskuus, passiivisuus ja oma mukavuusalueemme usein hallitsee meitä niin, että emme uskalla tehdä mitään, mitä Sana kehoittaa, koska uskomme meiltä puuttuvan sen nimenomaisen voitelun. Jos uskot tämän vihollisen valheen, sinun on erittäin vaikeaa koskaan olla hedelmällinen ja toimelias uskossasi.

Ihmiset, joista sanomme, että heillä on voitelu, ovat itse asiassa ihmisiä, jotka ovat uskossa toimineet Sanan mukaan ja todenneet sen toimivan lupausten mukaan elämän eri alueilla.

“Valvokaa, pysykää lujina uskossa, olkaa miehuulliset, olkaa väkevät” (1.Kor.16:13)

Print Friendly, PDF & Email

Comments are closed.