Sinulla on jo kaikki!

Sinulta ei puutu mitään! Sinulla on jo kaikki, mitä tarvitset! Sinun pitää vain osata ottaa se käyttöön.

On lähes sääntö, että kristityt ajattelevat heiltä puuttuvan jotain tärkeää. Puutteen teologia on erittäin vahingollista ja johtaa yleiseen ja älyttömään tilanteeseen, jossa ihminen pyytää vuosikausia, jopa koko elämänsä, Jumalalta jotain, joka hänellä itse asiassa on koko ajan ollut, mutta jota hän ei ole tiennyt tai osannut ottaa käyttöön. Koska Jumala on sen hänelle kuitenkin antanut jo, ei Jumala voi tehdä muuta, kuin yrittää saada ihmisen ymmärtämään, mitä hän on jo saanut. Kun ihminen ei taas tätä ymmärrä, hän luulee Jumalan pidättävän häneltä jotain ja tästä syntyy masentava kehä, joka ei välttämättä pääty koskaan.

Vihollinen on onnistuneesti käyttänyt puuttellisuuden harhaa alusta alkaen. Syntiinlankeemuksessakin alkusyy lankeemukseen oli se, että ihminen uskoi valheen siitä, ettäkö Jumala pidättäisi meiltä jotain – että meiltä puuttuisi jotain. Kuinka naurettavalta tuntuukaan näin jälkiviisaana ajatella, että ihminen oli juuri luotu ja eli täydellisessä maailmassa, ilman syntiä ja sairautta, ilman minkäänlaisia ongelmia ja yhteydessä Jumalaan ja silti perkele onnistui luomaan harhan, että ihmiseltä puuttuu jotain.

”Niin vaimo vastasi käärmeelle: “Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ‘Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi’.”
Niin käärme sanoi vaimolle: “Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan”.
(1.Moos. 3:2-5)

Sama harha siitä, että meiltä puuttuu jotain nyt uudessa liitossa, on edelleen aktiivinen ja moni uskoo sen valheen. Totuus on kuitenkin, että meiltä ei puutu yhtään mitään:

“Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: “Se on täytetty“, ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.” (Joh.19:30)

Tähän sanaan: “Se on täytetty”, perustuu meidän koko uusi elämämme. Tähän perustuu myös se, ettei meiltä puutu oikeasti mitään, vaan tuossa hetkessä jokainen kristitty kaikkina aikoina, kaikissa tilanteissa, on saanut jo ennalta kaiken, mitä koskaan tulee tarvitsemaan! Tuossa tilanteessa Golgatalla Jumala täytti kaikki tarpeemme.

Meille on lahjoitettu kaikki Jeesuksen työn vuoksi:

Hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään...” (2.Piet 1.)

… sairautemme on jo parannettu, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, kun sairastamme:

“... joka itse kantoi meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen “haavainsa kautta te olette paratut.”(2.Piet.2:24)

Paavali toistaa kerta toisensa jälkeen sen tärkeyttä, että me tietäisimme, mitä meillä on jo:

”Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan,en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani,anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme (Ef.1:15-19)

Yksi tärkeimpiä kohtia tämän kaiken ymmärtämiseen – sen ymmärtämiseen, että meillä on jo kaikki, mitä tarvitsemme – on Tämä Paavalin kuvaama uskon ja armon tasapaino:

”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja- ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” (Ef.2:8-9)

Usko pelkästään ei auta mitään. Usko ei voi synnyttää mitään tyhjästä. Emme voi täyttää omia tarpeitamme vain uskomalla. Idea on siinä, että usko antaa meille vain niitä asioita, jotka Jumala armossaan on jo tehnyt valmiiksi! Usko on kuin pumppu, jolla voi pumpata kaikkea sitä, mitä Jeesus on jo tehnyt puolestamme, ei mitään enempää, eikä vähempää.

Uskon ja armon yhteistoimintaa voi kuvata yksinkertaisella esimerkillä: Sähkö.

Kotonasi on sähköpistorasioita. Niihin tulee sähköä voimalaitokselta. Et näe sähköä, etkä kuule sitä, mutta se on siellä, odottamassa. Se on valmistettu ja kuljetettu kotiisi, muttet hyödy siitä mitään, ellet usko, että se on siellä rasiassa. Kun sitten uskot sen ja toimit uskosi mukaan, voit ottaa tämän ennalta sinulle tehdyn sähkön käyttöösi kytkemällä johdon pistorasiaan. Jos et tiedä, että sähkö on valmiina rasiassa odottamassa, tai et halua uskoa sitä, koska et näe sitä, ei auta mitään, vaikka soitat sähkölaitokselle ja pyydät heiltä sähköä. Ei auta mitään, kuinka paljon tahansa pyydät sähköä – ainoa vastaus, mitä saat on: “Sinulla on se jo, mikä on ongelma? Etkö ymmärrä…?”

Samalla tavalla siis Jumala on tehnyt armossaan meille kaiken valmiiksi ja päässyt lepoon omista teoistaan:

“Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.” (Hebr.4:10)

Jumala ei tee meidän hyväksemme enää yhtään mitään – Hän on nimittäin tehnyt sen kaiken jo!

Aivan, kuin Jeesuskaan ei enää toista kertaa mene kuolemaan ristille sinun tulevien syntiesi vuoksi, ei Hän tule tekemään vuoksesi muutakaan enää, koska Hän on jo tehnyt kaiken.

Uskosi ei liikuta Jumalaa millimetriäkään. Jumala on jo liikkunut sinun parhaaksesi. Usko on luottamus siihen, että vaikket näe jotain, uskot sen olevan olemassa jo hengellisessä maailmassa:

“Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy” (Hebr.11:1)

Usko on sen tietämistä, että meillä on jotain, mitä emme vielä näe. Usko on positiivinen vastaus kaikkeen siihen, mitä Jumala armollaan on meille jo tehnyt valmiiksi

Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva”. (Mark.11:24)

Aivan, kuin uskot sähkövirran olevan sinulle valmiina pistorasiasssa odottamassa vain hetkeä, jolloin päätät ottaa sen käyttöön, on hengellisessäkin maailmassa kaikki jo meille valmistettua ja odottaa vain sen käyttöä. Jumala itse on Henki ja Hän toimii aina ensin hengellisessä maailmassa, jota ei voi nähdä tai tuntea fyysisin aistein:

Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.” (Joh.4:24)

“Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä” (Hebr.11:3)

Tai aivan, kuin tässä Elisan esimerkissä, jossa hänen palvelijansa pelkäsi, koska ei tiennyt, mitä hengellisessä maailmassa jo oli valmiina:

“Kun Jumalan miehen palvelija nousi aamulla varhain ja meni ulos, niin katso, sotajoukko, hevoset ja sotavaunut piirittivät kaupunkia. Ja hänen palvelijansa sanoi hänelle: “Voi, herrani, mitä me nyt teemme?” Hän sanoi: “Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa”. Ja Elisa rukoili ja sanoi: “Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi”. Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.” (2.Kun.6:15-17)

Älä kuluta aikaasi odottamalla jotain, mitä sinulla jo on. Älä kuluta energiaasi pyytämällä Jumalalta jotain, mitä Hän on jo antanut sinulle. Sen sijaan usko, että Hän todella on jo tehnyt sinulle kaiken valmiiksi ja odottaa hengellisessä maailmassa sitä, että sinä itse aktivoit sen – että sinä itse omalla ajattelullasi, puheellasi ja teoillasi teet uskosi täydelliseksi ja saat sitä kautta nähdä sen syntymisen myös tässä fyysisessä maailmassa!

“Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.” (Mark.1:24)

Print Friendly, PDF & Email

Comments are closed.