Usko ja epäusko

Jumalan lupaa Sanassaan monenlaisia hienoja asioita tapahtuvaksi kristittyjen kautta, esimerkiksi:

“Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.” (Mark.16:17-18)

“Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan. Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä…” (Jaak.1:5)

… ja paljon muita vastaavia. Hienoja lupauksia, joihin liittyy olennaisena osana usko.

Usein ajatellaan, että Jumalan tahdon ja lupausten toteutuminen on kiinni meidän uskostamme, sen määrästä. Näin ei kuitenkaan ole varsinaisesti. Se tosin on selvää, että ilman uskoa mikään ei toimi, mutta Jeesus sanoo kuitenkin opetuslapsilleen:

Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: ‘Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta”. (Matt.17:20)

Tämä tarkoittaa, että uskon määrällä ei itse asiassa ole merkitystä, koska jos se on uskoa Jeesukseen ja Hänen voimaansa, pieninkin määrä riittää. Usko ei lisää mitään Jumalan voimaan, se vain aktivoi sen. Sinapinsiemen oli pienin kaikista siemenistä. Jeesus tarkoittaa tässä, että jos uskot niin minimaalisesti, kuin vain on mahdollista, se riittää siirtämään vuoria… mutta…

Miksi sitten vuoret eivät siirry? Eivät oikeat vuoret siirry, eivätkä meidän elämässämme olevat muutkaan vuoret tahdo siirtyä kovinkaan helposti.

Kyse on epäuskosta. Usko ja epäusko voivat olla samanaikaisesti meissä aktiivisina. Samoinkuin pienikin usko siirtää vuoria, yhtälailla pienikin epäusko samaan aikaan estää niitä siirtymästä.

Opetuslapset uskoivat Jeesukseen. He olivat kuulleet Hänen opetustaan ja Jeesus oli valtuuttanut heidät parantamaan sairaita ja tekemään Hänen nimessään muita tunnustekoja. Opetuslapset onnistuivat, he paransivat sairaita ja iloitsivat, että jopa riivaajat olivat heille alamaisia:

“Niin ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten ja sanoivat: “Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi tähden”. (Luuk.10:17)

Opetuslapsilla oli usko. Kuitenkin heille sattui kummallinen tapahtuma, jolle he eivät keksineet itse selitystä:

”Ja kun he saapuivat kansan luo, tuli hänen tykönsä muuan mies, polvistui hänen eteensä ja sanoi: “Herra, armahda minun poikaani, sillä hän on kuunvaihetautinen ja kärsii kovin; usein hän kaatuu, milloin tuleen, milloin veteen. Ja minä toin hänet sinun opetuslastesi tykö, mutta he eivät voineet häntä parantaa.” (Matt.17:14-16)

Tähän saakka opetuslapset olivat onnistuneet, mutta yhtäkkiä he eivät voineetkaan parantaa poikaa. He uskoivat kyllä Jeesukseen, sillä samaisessa luvussa hieman aikaisemmin Pietari, Jaakob ja Johannes olivat jopa nähneet Jeesuksen kirkastusvuorikokemuksen ja olivat menestyksekkääsi toimineet jo jonkin aikaa. Heillä oli usko. Kuitenkin he epäonnistuivat.

”Niin Jeesus vastasi ja sanoi: “Voi sinä epäuskoinen ja nurja sukupolvi, kuinka kauan minun täytyy olla teidän kanssanne? Kuinka kauan kärsiä teitä? Tuokaa hänet tänne minun tyköni.” Ja Jeesus nuhteli riivaajaa, ja se lähti pojasta, ja poika oli siitä hetkestä terve. Sitten opetuslapset menivät Jeesuksen tykö eriksensä ja sanoivat: “Miksi emme me voineet ajaa sitä ulos?” Niin hän sanoi heille: “Teidän epäuskonne tähden; sillä totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: ‘Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta”. (Matt.17:17-20)

Mistä tässä oli kyse? Opetuslapset epäonnistuivat ja Jeesus sanoi syyksi heidän epäuskonsa, vaikka he kyllä uskoivat Jeesukseen.

Markus, luku 9 kuvailee tämän saman tilanteen hyvin voimakkaasti ja oli ilmiselvää, että tässä tapauksessa pojan tilanne näytti maallisesti katsottuna hyvin vaikealta. Vaikka opetuslapset olivatkin tottuneet onnistumaan, tässä tilanteessa he selvästi katsoivat liikaa pojan tilaa ja se aiheutti heissä epäuskon, kuten Jeesus sanoi. Tilanne näytti kerta kaikkiaan niin pahalta, että heissä heräsi epäilys ja tämä pieni epäusko esti uskoa toimimasta, kuten aikaisemmin. Aivan, kuin Pietarin kävellessä veden päällä, hän alkoi vajota, kun hän katsoi myrskyä, eikä Jeesusta:

”Pietari vastasi hänelle ja sanoi: “Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun tulla tykösi vettä myöten”.Hän sanoi: “Tule”. Ja Pietari astui ulos venheestä ja käveli vetten päällä mennäkseen Jeesuksen tykö. Mutta nähdessään, kuinka tuuli, hän peljästyi ja rupesi vajoamaan ja huusi sanoen: “Herra, auta minua”. Niin Jeesus kohta ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: “Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit? (Matt.14:28-31)

Pietari kyllä uskoi Jeesukseen, mutta alkoi myös epäillä olosuhteiden vuoksi, mikä invalidoi hänen uskonsa.

Joudumme kristittyinä usein tilanteisiin, joissa oma järki, tunteet ja maailman viisaus sanovat, ettei tästä voi tulla mitään. Jos aiomme olla näissä tilanteissa voitokkaita, meidän on oikealla tavalla opittava huomaamaan epäuskomme ja pääsemään siitä eroon.

Jeesus mainitsi Markuksen kuvauksessa tästä tapahtumasta mielenkiintoisesti vastauksena:

“Ja kun Jeesus oli mennyt huoneeseen, niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä eriksensä: “Miksi emme me voineet ajaa sitä ulos?” Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla“.

Rukouksen ja paaston merkitykseen liittyy artikkelimme Rukous ja paasto , jossa selviää, mitä Jeesus tarkoitti tuolla. Hän ei suinkaan tarkoita, että olisi olemassa riivaajalaji, jota ei voi ajaa ulos Hänen voimallaan ja että lisävoimaksi tarvittaisiin meidän rukouksemme ja paastomme 😉

 

Print Friendly, PDF & Email

Comments are closed.