Oikea Jumalanpelko

Pitääkö Jumalaa pelätä?

Lähtökohtani nyt on, että puhutaan uudestisyntyneistä kristityistä. Kuten toisaalla on käsitelty, Jumala on meidän Isämme. Itse asiassa Hän sanoo olevansa parempi, rakastavampi ja oikeudenmukaisempi isä, kuin paraskaan maallinen isä tai äiti. Voidaankin kysyä aluksi, pitääkö lapsen yleensä pelätä vanhempiaan ja jos, niin miksi?

On selvää, että lapsen tulisi kunnioittaa vanhempiaan, se on oikein:

”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” -tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus- “että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä”. (Ef.6:2)

Yhtä lailla meidän tulee kristittyinä kunnioittaa taivaallista Isäämme, sillä Hän on ansainnut kaiken kunnian. Me tiedämme, että kaikesta siitä huolimattä, mitä Hän on tehnyt puolestamme, me olemme ihmisiä ja Hän on Jumala. On selvää, että meidän tulee kunnioittaa Häntä.

“Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut”. (Ilm.4:11)

Kunnioittaminen on kuitenkin eri asia, kuin pelko. Pelko ei kuulu kristitylle ensinkään. Meidän ei tule pelätä ketään, eikä mitään pelkäämällä, kaikista vähiten omaa Isäämme, joka kerta toisensa jälkeen vakuuttaa, ettemme saisi pelätä, vaan luottaa Häneen.

”Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.” (1.Joh.4:15-18)

Vääränlaiseen pelkoon liittyy aina rangaistus. Jumala ei halua, että pelkäämme Häntä rangaistuksen pelossa. Hän on pyyhkinyt syntimme pois ja asettanut meidät täydellisinä eteensä Jeesuksessa, Hän näkee meidät tälläkin hetkellä täydellisinä. Sen vuoksi on väärin ja typerää pelätä Jumalaa rangaistuksen pelossa:

”Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme”. (Jes.53:4-6)

”Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä” (Kol.1:21-22)

Oikea Jumalanpelko on määritelty Raamatussa varsin selvästi.

Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan” (San.8:13)

Oikea Jumalanpelko on siis sitä, että vihaamme kaikkea sitä, mitä Hänkin on ilmoittanut vihaavansa, esim:

“Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti. Sillä Herra rakastaa oikeutta”  (Ps.37:27-28)

Tästä yhdestä esimerkistä saamme sen tiedon, että Taivaallinen Isämme rakastaa oikeutta ja vihaa epäoikeudenmukaisuutta. Me osoitamme pelkomme Hänelle oikein myös vihaamalla epäoikeudenmukaisuutta.

Tämä on varsin helppoa ymmärtää esimerkin avulla: Jos sinulla itselläsi on jotain, joka on sinullä äärimmäisen rakasta, esim. lapsesi, rakastat häntä tietenkin niin paljon, kuin vain on mahdollista. Rakkaus on tässä kepin toinen pää ja toinen pää on…. viha! Katsos, jos joku uhkaa lapsesi henkeä tai terveyttä, olet hetkessä täynnä vihaa tätä uhkaa kohtaan ja tämä on täysin normaalia ja luonnollista.. Suurimman rakkauden vieressä on aina suurin viha, joka kohdistuu kaikkeen siihen, mikä uhkaa rakastamaamme asiaa.

Jumalanpelon kanssa on  juuri näin. Sana määrittelee oikean Jumalanpelon pahan vihaamiseksi, kaiken sen vihaamiseksi, jota Jumalakin vihaa. Tällainen viha on myös Jumalan kannalta hyväksyttävää. Raamatussa sanotaan useassa kohtaa, ettemme saa vihata ketään:

“Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.” (Ef.4:31)

… ja kuitenkin on olemassa Jumalan mielen mukainen viha, joka kohdistuu oikein, niihin asioihin, jotka uhkaavat tavalla tai toisella Isän tahtoa. Jeesus itse oli välillä täynnä vihaa. Hän ei tehnyt kuitenkaan syntiä, eli Hän ei vihannut itsekkäistä, llihallisista syistä, vaan Jumalan mielen mukaan:

”Niin hän tapasi pyhäkössä ne, jotka myivät härkiä ja lampaita ja kyyhkysiä, ja rahanvaihtajat istumassa.
Ja hän teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyhäköstä heidät kaikki lampaineen ja härkineen ja kaasi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä kumoon.Ja hän sanoi kyyhkysten myyjille: “Viekää pois nämä täältä. Älkää tehkö minun Isäni huonetta markkinahuoneeksi.
Silloin hänen opetuslapsensa muistivat, että on kirjoitettu: “Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut“. (Joh.2:14-17)

Oikeasta Herran pelosta on kristityille vieläpä mahtava seuraus: Se tekee meidät fiksummiksi:

“Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä.” (San.9:10)

Pahan vihaaminen on siis viisauden alku. Siitä on hyvä aloittaa.

Print Friendly, PDF & Email

Comments are closed.