Oikeasti millainen?

Perkeleen parhaita aseita kristittyjen elämän sotkemisessa on uskotella ihmiselle väärä kuva Jumalasta.

Jo syntiinlankeemuksessa vihollinen uskotteli ihmiselle, että Jumala itse asiassa ei olekaan niin hyvä ja ok, kuin on väittänyt, vaan Hän pimittää jotain tietoa ja ihanuutta ihmiseltä. Tämänhän ihmiset sitten uskoivat valitettavasti. Tästä esimerkistä jo näkee, kuinka suuri vaikutus sillä on, mitä ajattelemme Jumalasta. (1.Moos.3:1-6)

Helposti ajatellaan, että Jumala kaikkivaltiudessaan ja viisaudessaan ohjaa koko maailman jokaisen tapahtuman oman tahtonsa mukaan siten, että kaikki menee Hänen tahtonsa mukaan. Tämä ajattelutapa johtaa luonnollisesti siihen, että Jumalasta tulee syypää meidän ja maailman ongelmiin. Jos ajattelemme, että Hän on syyllinen vaikeuksiimme, kuva Hänestä muuttuu ilkeäksi, ankaraksi, kostonhimoiseksi, välinpitämättöäksi, epäreiluksi jne.

Tällainen vaikeasti lähestyttävä ja ankara kuva Jumalasta on Uudessa liitossa väärä. Oikeasti Hän sanoo itsestään mm. että hän on:

Rakkaus:

“Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh.3:16)

Jumala on rakkaus
“Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.” (1.Joh.4:8,18)

… ja meidän Isämme:

“Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia”. (Room.8:16)

“Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: Abba! Isä!” (Gal.4:6)

Luukaan evankeliumin luvussa 15 kerrotaan tuhlaajapojasta, joka asui isänsä kodissa ja päätti lähteä vähän maailmaan katsomaan. Sotkettuaan asiansa perin pohjin poika päätti palata takaisin Iskän luokse ja oletti, että nyt ei kunnian kukko laula, mutta kuinkas kävikään:

“Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.”  (Luuk.15:20)

Tällainen Isä meillä on!

“Herra on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa.Herra on hyvä kaikille ja armahtaa kaikkia tekojansa” (Ps.145:8-9)

“Hyvä on Herra, turva ahdistuksen päivänä, ja hän tuntee ne, jotka häneen luottavat.” (Naah.1:7)

Jumala itse vertaa itseään meihin vanhempina ja sanoo, että Hän on paljon parempi Isä meille, kuin me koskaan voimme olla omille lapsillemme:

“Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää,taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen?Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!” (Matt.7:9-11)

Hän on myös parempi, kuin paraskaan äiti:

“Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota” (Jes.49:15)

Hän ei viivytä meiltä apuansa, vaikka me niin usein väitämmekin ja syytämme Häntä vetkuttelusta:

“Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?” (Luuk.18:7)

Jumala ei ole meidän ongelmiemme lähde!

Hän on valkeus ja hyvyys kokonaan, eikä Hänessä ole mitään pimeyttä tai pahuutta:

“Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.” (1.Joh:1:5)

“Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: “Jumala minua kiusaa”; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman. Älkää eksykö, rakkaat veljeni. Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.” Jaak.1:13-17

Väärä kuva Jumalasta on vihollisen voitto. Jos olemme Jumalaa kohtaan katkeria, peloissamme, vihoissamme tai syyttelemme Häntä ongelmistamme, meidät on lyöty. Meidän on vaikea sellaisessa tilanteessa lähestyä Häntä uskossa ja uskoa, että Hän rakastaa meitä ja haluaa meille aina hyvää kaikessa. Tällöin emme myöskään saa niitä asioita, joita Jumala haluaa meille antaa, koska emme pysty olemaan uskossa:

“Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät”.(Hebr.11:6)

“Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee.Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa”. (Jaak.1:5-7)

Tämän vuoksi vihollinen haluaa mustamaalata Jumalan silmissämme! Jos emme luota Häneen, emme voi käydä Hänen eteensä uskossa ja hyvällä omallatunnolla, emmekä saa, mitä Hän haluaa antaa meille ja sehän sopii perkeleelle!

Kun asiat menevät pieleen, hyväksymme ne hiljaa ja syyllistämme Jumalaa, emmekä enää pysty taistelemaan pahaa vastaan, jos ajattelemme, että se on Jumalalta peräisin. Näin ei saa olla. Ottakaamme sellainen asenne, että tuli mitä tuli ja näytti miltä näytti, Herra on hyvä aina.

“Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee” (San.19:3) 😉

 

 

Print Friendly, PDF & Email

Comments are closed.