Sallia vai eikö sallia?

Tapahtuuko aina Jumalan tahto – miksi Hän sallii onnettomuuden ja kärsimyksen?

Jumala on kaikkivaltias, siitä ei ole epäilystä kristittyjen keskuudessa ja hyvä niin. Kuitenkin on selvä ongelma, mitä tulee Jumalan suvereniteettiin ja Hänen tahtonsa tapahtumiseen maan päällä. Jeesus kehoitti rukoilemaan:

“Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa” (Matt.6:10)

On selvää, että Jumalan tahto ei automaattisesti tapahdu maan päällä siten, kuin se tapahtuu taivaissa. Vaikka Hän on kaikkivaltias, on helppo luetella asioita, jotka tapahtuvat, mutta eivät varmasti ole Jumalan tahto, esim:

  • syntiinlankeemus
  • sodat
  • nälänhätä
  • murhat, raiskaukset, ryöstöt
  • epätasa-arvoisuus
  • erilaiset onnettomuudet
  • sairaudet
  • esim. lapsen tai nuoren kuolema

Nämä asiat tapahtuvat joka päivä, mutta Jumala ei halua niitä. Lisäksi on paljon tärkeämpikin asia, joka ei mene Jumalan tahdon mukaan:

“… sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden (1.Tim.2:3-4)

“Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien(1.Joh.2:2)

Jeesus on sovittanut koko maailman synnit, menneet ja tulevat ja Jumala tahtoo, että jokainen ihminen ottaisi sovituksen vastaan. Näin ei kuitenkaan tapahdu, kuten Raamatussakin sanotaan.

Jumala siis on kaikkivaltias, muttei kuitenkaan pakota tahtoaan tapahtumaan ihmisten keskuudessa tässä maailmassa. Tästä päästään helposti kysymykseen, joka usein kysytään:

“Miksi hyvä Jumala voi sallia tämän onnettomuuden?”

Tämä sallimusajattelun perustana on käsitys suvereenista Jumalasta, joka ohjaa aktiivisesti jokaisen maailmassa tapahtuvat asian oman tahtonsa mukaan. Kun sitten tapahtuu onnettomuuksia, katastrofeja ja kuolemaa, kristitytkin ihmettelevät vailla vastausta, että miksi Jumala salli sen.Tämä tunnetaan myös “kärsimyksen ongelmana”.

“Jumala sallii” sisältää käsityksen siitä, että Jumala halutessaan voisi kaikkivaltiaana estää pahaa tapahtumasta, muttei jostain syystä halua tehdä sitä ja näinollen Jumalasta tulee syyllinen ja vastuullinen maailman ongelmiin. Näinhän ei tietenkään ole, mutta vihollinen haluaa, että ihminen pitäisi Jumalaa vastenmielisenä ja välinpitämättömänä murhaajana tai ainakin haluttomana la laiskana tekemään hyvää. Moni kristitty ajattelee salaa näin, vaikkei sitä aivan noin sanoiksi puekaan.

Muutama sallimusesimerkki valaisee asiaa:

  • Syntiinlankeemus ei ollut Jumalan tahto, mutta hän ei estänyt sitä. Hän siis tavallaan “salli” sen, mutta se ei tarkoita, että hän halusi sen. Kristityt ovat yhtä mieltä siitä, että Ihminen oli itse lankeemukseen syypää, vaikkakin Herra tarjoaa siihen ongelmaan nyt täydellisen ratkaisun Jeesuksen kautta.
  • Sodat ja nälänhädätkin menevät helposti ihmisten omaan piikkiin, olisihan meillä periaatteessa, niin halutessamme, mahdollisuus lopettaa ne. Tästäkin kristityt ovat yhtä mieltä, ne eivät ole Jumalan syytä, eikä Hänen tahtonsa, vaikka tapahtuvatkin.
  • Jos ajan jatkuvasti ylinopeutta liikenteessä ja otan riskejä ja aiheutan lopulta onnettomuuden, olen itse siihen syypää, ei Jumala. Hän ei halunnut onnettomuutta ja vaikkei Hän sitä estänytkään tapahtumasta, Hän ei ole syylllinen, vaan onnettomuuden aiheutin minä itse omilla valinnoillani.
  • Jos juoksen 30km päivässä seitsemän päivää viikossa ja aiheutan itselleni rasitusvamman, Jumalalla ei ole sen kanssa mitään tekemistä, se tuli oman väärän valintani vuoksi.

Osa kaikesta pahasta, väärästä ja onnettomuuksista johtuu yksinkertaisesti ihmisen itsensä vääristä valinnoista, joko yksilönä, tai ihmiskuntana. Aivan, kuten fysiikassa on säännöt ja meidän on toteltava niitä, tai käy huonosti…

Olitpa kuka tahansa, jos hyppäät korkealta katolta, ei Jumala sinun kohdallasi tule kumoamaan painovoimaa siksi aikaa ja siten pelasta sinua. Painovoima toimii varmasti ja lopputulos on kannaltasi huono. Painovoima on Jumalan asettama lainalaisuus ja se toimii…

… samalla tavalla on hengellisessäkin elämässä säännöt ja jos niitä rikkoo, joutuu kohtaamaan seuraukset:

”Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.” (Gal.6:7-8)

Hengellisessä elämässä tärkein lainalaisuus on usko. Jumala on luvannut meille, että hän pitää meistä huolen, haavamme kasvavat nopeasti umpeen, sairautemme paranevat, vältymme onnettomuuksilta ja kulkutaudeilta (PS.91)  jne. mutta tämä ei toteudu automaattisesti. Maailma on syntiinlangennut ja vihollinen on tullut vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Kun elämme maailmassa kristittyinä, tarvitsemme vastavoiman maailmalle, jotta voimme saada Jumalan tahdon tapahtumaan enemmän ja enemmän. Painovoima pitää huolen siitä, että iso kasa rautaa ei lennä, mutta muut fysiikan lait voivat tietyissä olosuhteissa vastustaa painovoimaa ja saada aikaan tilanteen, jossa lentokone lentää ja tavallaan uhmaa painovoimaa. Painovoima ei ole tuolloin kadonnut minnekään, mutta on suurempi voima, joka kumoaa sitä osittain.

Uskon laki tarkoittaa sitä, että ensiksikin uskomme, että Jumala tekee, mitä on luvannut:

”Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat. (Hebr.4:2)

”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” (Hebr.11:6)

… ja kun annamme Jumalan Sanan painua sydämiimme niin syvälle, että uskomme sen todella, sen tulee antaa vaikuttaa myös hedelmä:

”Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.

“Joku ehkä sanoo: “Sinulla on usko, ja minulla on teot”; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton? Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi”  (Jaak.2)

Oikea usko Jumalan lupauksiin ja huolenpitoon tuottaa oikeat teot, jotka ovat uskon mukaisia. Myös puhuminen, se mitä suustasi tulee ulos, on teko!

”Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha (Jaak.1:26)

Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. (Luuk.6:45)

Vain uskomalla Jumalan lupaukset ja puhumalla ja toimimalla uskomme mukaan voimme saada, mitä Jumala haluaa antaa meille. Oikea usko myös suojelee meitä meidän omalta typeryydeltämme, sillä kun elämme uskossa, elämme Hengessä ja kun elämme Hengessä, emme elä lihassa.

“Nousen aamulla, kahvi on loppunut. Olen pahalla tuulella. En löydä työvaatteita enkä lompsaa, menee aikaa, olen myöhässä. Menee hermot,raivoan vaimolle. Lähden lopulta kiireessä autolla. Liikenteessä on kaikenlaisia idiootteja hidastamassa matkaani. Ne eivät tajua, että mulla on kiire. Ja sitten pelti rytisee, kun lähdin ohittamaan riskillä tai ajoin valoista vanhoilla keltaisilla.”

Noin toimin lihassa. Jos toimin lihassa, niitän lihasta, kuten Raamattu sanoo Gal. kuutosessa, onnettomuuden syy oli minun oma säheltämiseni lihassani:

”Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää;

Jos sama tarina tehdään Hengessä, se menisi esim. näin:

“Nousen aamulla, kahvi on loppunut. Sanon Jeesuksen nimessä keholleni: “Et ole kahvin orja, olet vapaa, Et tarvitse sitä joka aamu!” En löydä työvaatteita, enkä lompsaa. Kiitän Herraa siitä, että aivan kohta löydän ne, enkä myöhästy töistä sen takia. Lähden autolla ja vaikka olenkin myöhässä, iloitsen jo etukäteen siitä, että minä ehdin ajoissa ja liikenne on minulle suotuisa.”

Maailmassa on syntiinlankeemuksen vuoksi myös paljon sellaista pahaa, jolle ei voida osoittaa syyllistä suoraan, esimerkiksi syntymästä asti olleet sairaudet ja vammat. Ei ole oikein ajatella, että jokainen paha asia on aina ihmisen itsensä vika, Jeesus otti tähän kantaa:

”Ja ohi kulkiessaan hän näki miehen, joka syntymästään saakka oli ollut sokea.Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen:”Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?”Jeesus vastasi: “Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki.” (Joh.9:1-3)

Tässä esimerkissä Jeesus otti kantaa kärsimyksen ongelmaan. Hän sanoo selvästi, ettei sairas itse ollut syyllinen sairauteensa, eivätkä hänen vanhempansa. Mutta Jeesus jatkaa ja selittää, että tämä sairaus ei ollut Jumalan teko, vaan vihollisen ja että nyt on aika, että tämä vihollisen teko kumotaan ja Jumalan teko pääsee tapahtumaan ja Hän paransi sokean. Älä eksy tässä kohdassa ajattelemaan, että oli Jumalan teko, että mies oli syntynyt sokeana! Jeesus nimenomaan sanoi, että hän halusi nyt tehdä Jumalan teon.

“Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.” (1.Joh:3:8)

Jeesus otti kantaa myös globaalimpaan katastrofipuoleen:

”Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen.Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: “Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän?
Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat?
Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.” (Luuk.13:1-5)

Tässä esimerkissä Jeesus tarkoittaa, että langennut maailma, joka ei Jumalaa tunne, elää omaa elämäänsä lihassa ja oman viisautensa varassa. Se jatkuu ja jatkuu ja jokaisen ihmisen osalta päättyy lopulta kuolemaan ja kadotukseen, tavalla tai toisella – sillä ei ole merkitystä. Jeesus ei tässä nosta näitä senaikaisia suuronnettomuuksia esille “Jumalan tuomioina syntisille ihmisille” sen enempää, vaan toteaa vaan ikäänkuin, että “tällaista sattuu ja tulee sattumaan maailmassa”. Aina onnettomuuksiin ei tarvita mitään täsmällistä selitystä, tyyliin “Oi miksi Herra sallit…”, vaan Jumalan selitys on yksinkertaisuudessaan hyvin yksinkertainen:

Usko evankeliumi, elä,toimi ja puhu sen mukaisesti, niin varjelet itsesi tässä maailmassa monesta ongelmasta. Älä syytä Jumalaa onnettomuuksista, eikä se aina ole edes suoraan ihmisen itsensäkään vika.

”Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.” (San.4:20-22)

Älä koskaan syytä Jumalaa kärsimyksestä sen aiheuttajana / sallijana. Älä usko vihollisen valhetta!

Sitä, millainen Jumala meillä todellakin on, on käsitelty lisää tässä osassa. Jos kärsimyksestä puhuttaessa mieleesi tulee Raamatusta Job, lue siitä tästä.

Maailmallinen ihminen oppii lähes kaiken ns. kantapään kautta, virheistään, mutta Jumalan tarkoitus on antaa meille oma viisautensa hyödyksi siten, ettei meidän enää tarvitse päätä seinään hakkaamalla opiskella, että siitä tulee pää kipeäksi. Hänen viisautensa varjelee meitä ja antaa meillä tarvittavan tiedon etukäteen, jotta voimme välttää karikkoja ja vaikka sitten joutuisimmekin ahdinkoon ja kokemaan kärsimystä, tiedämme ja uskomme, että Hän haluaa, että voitamme ja vapaudumme, joka kerta.

Print Friendly, PDF & Email

Comments are closed.