Uusi liitto vs. laki ja synti

Vaikka Jumala onkin sama Jumala vanhassa ja uudessa testamentissa, on erittäin tärkeää ymmärtää, mikä vanhan ja uuden liiton tarkoitus ja ero on.

Jos kristitty yrittää tuoda lakiliitosta vähänkään tuliaisia uuteen liittoon, ainoa tuliainen on laki ja sitä seuraava syntiongelma, joka masentaa ja passivoi tehokkaasti. Sehän sopii viholliselle, sillä laki, vaikkakin itsessään on hyvä ja puhdas ja lähtöisin Jumalalta, on myös perkeleen ase kristittyjä vastaan:

“Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki” (1.Kor.15:56)

Vanha liitto oli ja on lakiliitto. Siinä Jumala ilmoitti itsensä Israelille ja perusti heidän kanssaan liiton, jonka merkiksi tuli 10 käskyä ja ympärileikkaus. Tämän koko homman tarkoituksena oli mahdollistaa Jumalan sovitustyö myöhemmin Jeesuksessa, olihan Jumala valinnut Israelin siksi kansakunnaksi, jonne Hän syntyisi, tai itse asiassa Hän oli valinnut perustaa Israelin ja sitten syntyä sinne… Israeliahan ei ollut olemassakaan, kun Jumala ilmestyi Aabrahamille 😉

Tämän lakiliiton tarkoitus oli olla kasvattaja Kristukseen. Laki ei voinut, eikä voi tehdä ketään täydelliseksi, eikä siten kelvolliseksi Jumalan edessä. 430 vuotta ennen lakia oli Jumala jo ilmoittanut Abrahamille, että Hänen edessään voi tulla kelvolliseksi ja hyväksytyksi vain uskon kautta. Koko vanha testamentti lakeineen kaikkineen on vain johdatus Jeesukseen, esikuvineen kaikkineen.

“Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: “Ja siemenille”, ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: “Ja sinun siemenellesi”, joka on Kristus.
Minä tarkoitan tätä: Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi.
Sillä jos perintö tulisi laista, niin se ei enää tulisikaan lupauksesta. Mutta Aabrahamille Jumala on sen lahjoittanut lupauksen kautta.
Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä.
Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi.
Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista.
Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.
Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä.
Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.” (Gal.3:16-25)

Lain tarkoitus on voimassa edelleen, mutta vain ei-kristityille. Heille laki on edelleen merkityksellinen, koska se osoittaa heille, että he eivät voi täyttää Jumalan vaatimuksia itse ja näin laki saa heissä aikaan synnintunnon ja he voivat kääntyä Jeesuksen puoleen ja saada kaiken anteeksi Hänen ristinkuolemansa perusteella. Lain olemassaolon tarkoitus on siis tuoda synnintunto.

“Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa” (Room.3:19-24)

“Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: “Älä himoitse”.
Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut. Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi, ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.
Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta.
Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.” (Room.7:7-13)

Meille kristityille, jotka olemma uudestisyntyneitä, lailla ei ole enää mitään tarkoitusta. Tämä voi kuulostaa radikaalilta, mutta se on totta. Jeesus sanoi, ettei hän tullut kumoamaan lakia, vaan täyttämään sen ja juuri näin tilanne on uudessa liitossa: Jeesus täytti lain vaatimukset meidän puolestamme ja me saamme Hänen vanhurskautensa lahjana ja perintönä itsellemme – me tulemme osalliseksi Hänen täydellisestä teostaan. Laki itsessään on siis kyllä voimassa ja tekee tehtävänsä edellelleen maailmassa, mutta uudestisyntyneellä kristityllä ei ole enää käyttöä laille, sillä meidät on vapautettu lain alaisuudesta. Jumala haluaa, että uskomme Jeesuksen sovitustyön koskettavan meidän kaikkia puutteitamme ja syntejämme niin kokonaisvaltaisesti, että meillä ei pitäisi olla enää synnintuntoa lainkaan!

“Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään” (Matt.5:17)

Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.” (Room.10:4)

“Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön” (Hebr.9:15)

“Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: “Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee”.
Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska “vanhurskas on elävä uskosta”.Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: “Joka ne täyttää, on niistä elävä”.
Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme-sillä kirjoitettu on: “Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu” (Gal.3:10-13)

Paavalia syytettiin nimenomaan liiasta armosta ja vapaudesta. Hän joutui puolustautumaan niitä vastaan, jotka olisivat halunneet tuoda vanhasta liitosta jotain noudatettavaa, jotain, mitä ilman ihminen ei sittenkään voisi kelvata Jumalalle. Tässä Paavali oli tiukkana ja piti huolen siitä, ettei evankeliumin totuus katoaisi. Paavali kutsui oikeaa evankeliumia “ristin pahennukseksi”. Niille, jotka haluavat lisätä jotain – mitä tahansa – Jeesuksen sovitustyöhön, risti onkin pahennus eli he kokevat liiallisen armon ongelmallisena. (Gal.5)

Pyhä Henki ei aiheuta synnintuntoa. Jos tunnet syyllisyyttä ja synnintuntoa, sen aiheuttaja aina on laki itse. Kuinka älytöntä olsikaan, jos Jumalan Henki syyttäisi meitä rikkomuksistamme samaan aikaan, kun se vakuuttaa meitä 100% anteeksiantamuksesta ilman tekojamme 😉

Pyhä Henki on tullut julistamaan meille kaikkea sitä, mitä meillä on Jeesuksessa. Pyhä Henki julistaa maailmalle vain yhtä syntiä ja se on se, että ihminen ei halua ottaa vastaan sovistusta Jeesuksessa:

“Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:
synnin, koska he eivät usko minuun;vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;
ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.” (Joh:16:8-11)

Tämä ei tarkoita, ettemmekö tee syntiä. Me kaikki teemme syntiä joka päivä jopa tietämättämmekin. Lisäksi jätämme paljon sellaista tekemättä, minkä tiedämme oikeaksi jne. Pointti tässä onkin, ettemme enää pyri tulemaan vanhurskaaksi teoista, lain kautta, vaan uskosta, Jeesuksen työn kautta. Näinollen synti ei ole meille enää minkäänlainen mielenkiinnon kohde, se on menettänyt merkityksensä, koska emme ole lain alla.

“Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.” (Room.6:14)

Laki synnyttää himot, kuten Sanassa sanotaan. Lain tehtävä on synnyttää himoa ja sen jälkeen sen tehtävänä on tuomita meidät syyllisiksi himoon ja sitä kautta syntiin. Tämä on mielenkiintoinen oravanpyörä ja täysin mahdotonta on, että voisimme ansaita lain kautta mitään Jumalalta.

“Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: “Älä himoitse”. (Room.7:7)

Kun uudessa liitossa olemma vapaita laista, olemme vapaita myös sen synnyttämästä tuomiosta. Kristus on lain loppu ja todellakin on tarkoitus, ettemme enää koe kristittyinä huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä omista virheistämme, vaikka niistä aina onkin hyvä ottaa opiksi.

“Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi.Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä? (Hebr.10)

Tuossa kohdassa Paavali viittaa vanhan liiton uhreihin ja sanoo, etteivät ne oikeasti syntejä poistaneet, vaan niissä oli vain muistutus niistä. Nyt kuitenkin Paavali sanoo, että Jeesus on sovittanut kertakaikkisella uhrillaan kaikki synnit kaikkina aikoina, jokaisen ihmisen kohdalla ja jos tämä sovitus on totta ja uskomme sen, sen pitäisi johtaa siihen, ettei meillä “kerran puhdistettuina olisi enää mitään tuntoa synneistä”.

Uuden liiton mielenlaatua on muistaa:

  • Minulle ei ole mitään sääntöjä, paitsi että rakastan lähimmäisiäni
  • Minulle ei ole siis sääntöjä!
  • Minulle ei todellakaan ole mitään sääntöjä!
  • Saan siis tehdä aivan mitä minua huvittaa – vapaus ei kuitenkaan saa olla yllykkeenä lihalleni tahalliseen väärintekemiseen 😉
  • Kaikki on minulle sallittua, vaikkei kaikki olekaan hyödyksi eikä rakennukseksi.
  • Tiedän olevani hyväksytty ja rakastettu Kristuksessa Jeesuksessa riippumatta siitä, miten onnistun tai epäonnistun itse, riippumatta, mitä teen tai en tee, koska en yritä kelvata lain mukaan.
  • En ole syntikeskeinen, vaan armokeskeinen, koska uskon, että kaikki syntini on oikeasti poistettu, enkä jankuta jatkuvasti synneistäni, joita Isäni ei enää kuitenkaan muista.
  • Isälläni ei ole syntiongelmaa minun kanssani, tulihan Hän itse sen hoitamaan Jeesuksessa.
  • Synti ei saa enää aiheuttaa minulle huonoa omaatuntoa, enhän yritä kelvata lain kautta.
  • Olen uusi luomus, jolle mikään ei ole mahdotonta!

Jos jatkuvasti kierimme synnintunnossamme ja puhumme siitä Isälle, miltä Hänestä mahtaakaan tuntua – onhan Hän itse tullut lihaksi, antanut Poikansa, sovittanut kaiken ja antanut minun olla siitä osallinen ja SILTI jaksamme voivotella Hänelle jatkuvasti omaa huonouttamme ja syntisyyttämme. Syntikeskeisyys on lähes loukkaavaa Jumalaa kohtaan… annamme Hänen ikäänkuin ymmärtää, että Jeesuksen sovitus ei ollut kuitenkaan riittävä ja meidän olisi lisättävä siihen jotain pientä noudatettavaa.

Mitä ikinä teemmekin (käymme kasteella, rukoilemme, käymme seurakunnassa, luemme Sanaa, teemme hyviä tekoja…), ne eivät ole meidän pelastuksemme ja kelvollisuutemme aiheuttaja, vaan vain hedelmä siitä, että olemme tulleet täydellisiksi Jeesuksessa.

Katso tästä, mitä Raamattu sanoo vanhan ja uuden liiton eroista:

Print Friendly, PDF & Email

Comments are closed.