Ristin pahennus

Paavali mainitsee termin “ristin pahennus” Galatalaiskirjeen luvussa 5 jakeessa 11:

“Mutta jos minä, veljet, vielä saarnaan ympärileikkausta, miksi minua vielä vainotaan? Silloinhan olisi ristin pahennus poistettu”

Tässä tilanteessahan tuolloin oli kyse siitä, että Paavalin perässä kulki ihmisiä, jotka olivat sitä mieltä, että pelastuakseen ja ollakseen oikeasti kristitty ihmisen piti Jeesuksen työn lisäksi tehdä pieni oma osuutensakin. Tämä oma osuus oli tässä tapauksessa ympärileikkaus. Paavali ei tässä kohden taipunut, vaikka toisaalla tekikin myönnytyksiä lakiuskovaisten suhteen, edistääkseen evankeliumin leviämistä.

Jakeessa 4 hän sanoo niille, jotka halusivat tuoda pelastukseen lain tekoja mukaan:

“Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.”

Huomaa jo tässä kohden, että “lain teko” tarkoittaa ihmisen omaa tekoa. Älä ajattele, että se tarkoittaisi vain 10 käskyyn liittyviä lain tekoja. Se tarkoittaa oikeasti mitä tahansa ihmisen suorittamaa tekoa, jolla koetetaan lisätä jotain Kristuksen täydelliseen sovitukseen.

Tuolloin kyseessä oli useimmiten vanha Mooseksen laki ja sen sotkeminen kristinuskoon pelastuskysymykseksi. Nyt meidän aikanamme tilanne on hieman muuttunut ja usein vanhan Mooseksen lain tilalle koetetaan ujuttaa myös erilaisia partikkeleita kristinuskosta itsestään: esimerkiksi parannus ja kaste. Tästä syntyy näiden lakisaarnaajien mielestä hieno kristillinen oppi, mutta tosiasiassa mainitut esimerkit – kaste ja parannuksen tekeminen- niin kristillisiä asioita kuin ovatkin, voivat myös muovautua ikäänkuin lain teoiksi.

Jos ajattelemme, että pelastuakseen, syntyäkseen uudesti ja saadakseen syntinsä anteeksi ihmisen on ensin tehtävä parannus synneistään ja sitten käytävä kasteella, päädymme järjettömään tilanteeseen. Sanassa sanotaan selvästi:

“… lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.” (Room.8:7)

Tämä tarkoittaa, että kukaan ihminen ei voi tulla koskaan uskovaksi, kristityksi, syntyä uudesti ylhäältä tai tehdä parannusta lihassaan. Se, että ihmiselle tulee halu tehdä parannus tai käydä kristillisellä kasteella ei tule koskaan lihasta, se ei voi tulla. Se on mahdotonta.

Samoin Jeesus sanoo Joh.6:44:ssa:

“… ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä”

Kun tulemme uskoviksi, se tapahtuu siten, että Isä vetää meitä Pyhän Henkensä kautta, jotta saamme ns. etsikkoajan ja saamme edes teoreettisen mahdollisuuden ottaa vastaan evankeliumi. Kun sitten teemme oman päätöksemme, joka on se ainoa asia, mitä itse teemme, saamme lahjana uuden elämän, synnymme uudesti ylhäältä. Tässä tilanteessa emme ole tehneet yhtä ainutta asiaa itse, paitsi, että olemme  Jumala-avusteisesti ottaneet vastaan Hänen ilosanomansa. Tässä uudestisyntymässä tapahtuu se, mitä jo Vanhassa Testamentissa Isä lupaa:

“Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.” (Hes.36:27)

Uudestisyntymässä saamamme Jumalan täydellinen Henki meissä on se, joka vaikuttaa uudestisyntymän jälkeen halun ja tarpeen mennä kasteelle, tehdä parannus ynnä muuta sellaista. Tämä meihin annettu Henki on se, joka ei halua loukata Isäämme, joka ei halua eikä edes voi tehdä syntiä, joka haluaa pelätä Herraa oikein ja pitää Hänen käskynsä siten, kuin ne kuuluu pitää. Kaikki, minkä Sana luettelee kuuluvaksi kristityn elämään (usko, kaste, parannus, kääntymys, mielenmuutos, hyvät teot jne), on vain hedelmä ja seuraus siitä, että olemme tulleet kristityiksi uudestisyntymisemme kautta ja Jumalan Henki on se, joka vaikuttaa kaiken halumme ja tarpeemme toimia kristillisen uskomme mukaisesti.

Ristin pahennus on juuri tätä: Usko evankeliumi ja ota se vastaan, niin sinä pelastut. Ilman tekojasi. Mikään lain tai kristinuskon asetus tai sinänsä oikea tapa ei lisää mitään Jeesuksen sovitustyöhön.Ristin pahennus on ARMOA. Usein evankeliumia syytetään jopa kristittyjen keskuudessa liian armolliseksi. Huvittavaa, sillä juuri tämä “liian armollinen” on sama asia, kuin Paavalin mainitsema ristin pahennus.

Tämä armollinen sanoma on monelle uskovalle edelleenkin pahennus. Jotkut eivät voi sietää sitä ajatusta, ettäkö kaste ei olisi jotenkin “pelastava” tai “Kristuksen sovitustyön aktivoiva” teko. Samoin lain alaiset kristityt eivät kestä tätä sanomaa rististä senkään vuoksi, että siinä ihmisen parannuksenteko ei olekaan niin tärkeää. Lihamme rakastaa sellaista evankeliumia, jossa pelastuspakettiin kuuluu pakollinen parannuksenteko, jotta voisi pelastua, kas kun liha haluaa aina olla lain alainen ja ansaita itse.

Ymmärrä tämä: Kaikki, mitä tarvitsemme syntien anteeksisaamiseksi ja pelastuaksemme, tulee valmiina lahjana vain uskomalla evankeliumi. Kun uskot sen ja olet uudestisyntynyt, kaikki, mitä teet ja haluat tehdä sen jälkeen (käyt tietenkin kasteella, ellet ole kastettu, haluat tehdä parannusta yms) on vain hedelmää, jonka sinussa asuva Jumalan Henki aikaansaa – et voi ansaita sen hedelmän kautta mitään enempää, kuin mitä sinulla jo on.

Sanassa sanotaan, että usko tulee täydelliseksi teoistaan (Jaak.2:22). Ensin on usko ja se usko on se lahja, jonka vastaanottaminen uudestisynnyttää ihmisen uudeksi luomukseksi. Sen jälkeen tämä jo syntynyt ja meidän pelastanut usko tulee täydelliseksi, koska se aikaansaa (toivottavasti ) uskon mukaiset teot:

“… sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan “ (Room.10:10)

“…. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu” (Mark.16:16)

Nämä molemmat ylläolevat kohdat puhuvat samasta asiasta: Ensin on usko. Se tekee meidät vanhurskaiksi – se tekee meidät eläviksi ja antaa meille syntimme anteeksi. Sitten tulee uskon teko, joka voi olla esim. suun tunnustus, kasteella käyminen ja parannus entisistä vääristä teoista.

Mikään ihmisen teko, niin paljon kuin se onkin Raamatussa mainittu kristilliseen uskoon kuuluva ja tärkeä asia itsessään, ei pelasta eikä uudestisynnytä ihmistä. Se on vain hedelmä siitä, mitä saamme lahjana uskon kautta vain vastaanottamalla sen!

EVANKELIUMI EI VOI OLLA LIIAN ARMOLLINEN, KOSKA SE ON JUMALAN ASETTAMANA JO MAKSIMAALISEN ARMOLLINEN. SE ON 100% ARMOA, JOTEN ET VOI TEHDÄ SIITÄ ENÄÄ YHTÄÄN ENEMPÄÄ ARMOLLISTA!

P.S. Kuinka typerää onkaan saarnata evankeliumia ei-uskoville siten, että aletaan luettelemaan erilaisia ehtoja ja sääntöjä, mitä heidän tulee tehdä, jos ottavat Kristuksen vastaan (sun pitää lopettaa tuo juominen, sun pitää sitten sitä ja tätä ja lopettaa tuo ja tämä). Tämä ei ole oikea evankeliumi. Oikea evankeliumi ei ole riippuvainen meidän teoistamme, mutta sen seurauksena myös meidän väärät tekomme muuttuvat.

Print Friendly, PDF & Email
This entry was posted in Juttuja. Bookmark the permalink.

Comments are closed.