Usko,teot ja kuolemanvaara

Nykyisin saa lukea säännöllisesti juttuja Hollywood-tähdistä tai vastaavista, jotka ovat sairastuneet johonkin vakavaan ja kieltäytyvät hoidoista. He kertovat uskovansa Jumalan parantavaan voimaan, parantavaan rukoukseen tms. Monella saattaa olla oikeasti tässä kristillinen vakaumus ja silloin usko parantumiseen on aivan oikein tietenkin.

Jos kristillinen vakaumus tässä tilanteessa puuttuu, tilanne on yhtä aikaa vaarallinen ja koominen, koska siinä tapauksessa usko aidanseipään parantavaan voimaan olisi yhtä tehokas.

Kuitenkin, kristityt ovat suoranaisessa kuolemanvaarassa tämmöisissä tilanteissa, ellei perusasioita ole ymmärretty oikein.

Jaakobin kirjeen luvussa 2 puhutaan uskon ja tekojen symbioosista. Haluan siitä nyt tässä yhteydessä erityisesti pointata tämän rivin:

näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon

Oikea usko tuottaa oikean teon ja Jumalan lupaukset aktivoituvat. Teko yksinään ei ole merkki oikeasta uskosta. On ihmisiä, jotka uskovat ilman tekoja (ei voi olla oikea usko) ja on ihmisiä, jotka tekevät tekoja ilman uskoa kuvitellen, että oikean teon tekeminen tuottaa oikean uskon (ei tuota).

Moni kristitty tietää kyllä Jumalan lupaukset ja sen, millainen Hän kertoo olevansa: Rakkaus, että Hän haluaa meille hyvää, että Jeesus on kantanut meidän syntimme ja sairautemme ja että Hän on lääke ruumiillemme ja parantajamme. Kuitenkaan tämä tieto ei riitä tekemään yhtälöä toimivaksi. Vihollinenkin tietää kyllä, mitä Sanassa sanotaan (Jaak.2:19).

Tietäminen ei kuitenkaan tuota uskoa. Me tiedämme paljon, mutta läheskään kaikki tietämisemme ei ole aikaansaanut meissä sellaista uskoa, joka aiheuttaa oikeat teot ja tuottaa täydellisen lopputuloksen, joka on Jumalan tahdon mukainen. Kun tiedämme esimerkiksi Jumalan lupauksen parantumisesta, usein silti kriisitilanteessa olemme paniikissa, huolehdimme, googletamme kaikki ko sairaudesta ja mietimme jatkuvasti, miten se voi aiheuttaa sitä ja tätä ja kuinka vaarallinen tilanne on. Tieto ei saa aikaan rauhaa meissä, se ei synnytä uskoa, eikä se tuota toivoa, joka on mielemme (sielun) ankkuri, joka pitää päämme kylmänä ja rauhoittaa meidät (Hebr.6:19).

Hebr.4:2 lukee:

“Heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.” 

Jumalan lupaukset eivät hyödytä meitä, jos ne eivät sulaudu meihin. Se tarkoittaa, että lupauksista tulee lopulta meille faktoja, joita mikään ei muuta. Ne ovat kuin oma nimemme: joku voi kinata siitä, onko nimeni se, mikä on, mutta en jaksa loputtomasti sitä kuunnella, koska tiedän varmana asiana nimeni, eikä se muutu, vaikka mitä tulisi eteen. Samoin voi Jumalan lupaus sulautua ihmiseen uskossa niin, että se tulee todellisuudeksi siinä, mitä toivotaan:

Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy (Hebr.11:1)

Kun Sana sulautuu uskossa meihin, se tuottaa oikean teon, ja toteutuu sana:

“…uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.” (Mark.11:24)

Jos taas Sana ei ole uskossa sulautunut meihin, vaan se on jäänyt tiedon ja toiveen tasolle kellumaan ja sille tasolle, missä haluamme uskoa sen kovastikin, mutta emme vielä usko, olemme vaarassa keulia.

Usko tuottaa teon. Teko ei tuota uskoa. Jumalan tahdon mukaan kaikki tapahtuu uskosta. Jos ilman uskoa teet teon ja luulet, että se tuottaa uskon ja jotenkin miellyttää Jumalaa, olet väärässä ja  vaarassa. Vaikka kuinka haluat uskoa, rukoilet ja tiedät ja uskosi on kasvanut, mutta edelleenkään et ole saanut rauhaa ja täyttä varmuutta, älä tee tekoa, vaan etsi Sanan sulautumista itseesi. Panosta siihen, että puhut ja luet ja julistat lupauksia itsellesi, kunnes todella Sana synnyttää uskon ja saat rauhan – sitten tämä usko tulee täydelliseksi teoistaan.

Jos ilman tätä sulautunutta uskoa tiedon ja kovan halun vallassa teet vaikkapa teon, että kieltäydyt hoidosta vakavassa sairaudessa, olet hengenvaarassa. Jumala toimii omien sääntöjensä mukaan ja tämä on yksi keskeinen sääntö.

Gal.5:2 sanoo: “…jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi

Tuossa kohden puhutaan lain suhteesta uuteen liittoon, mutta tätä voi käyttää välillisesti tässä yhteydessä. Jos teet oman tekosi ilman uskoa, Sana ei hyödytä sinua. Se pitää tehdä toisinpäin, eli Kristuskeskeisesti siten, että ensin on lahjaksi saatu usko ja rauha ja varmuus ja se synnyttää teon ja yhtälö toimii. Toisinpäin voit olla hengenvaarassa.

Moni kristitty on tässä maailmassa kuollut tästä syystä ennenaikaisesti, kun ei ole tätä ymmärtänyt ja on luullut tehneensä oikein ja Jumalan mielen mukaisesti, mutta teon perustus on ollut väärä ja siksi se ei ole toiminut ja sitten jälkipolvet ihmettelvät, että miksi näin kävi ja miksi ja miksi.

Älä sekoita tätä opetusta yleiseen kristityn valmiuteen aina toimia ja tehdä oikeita asioita esim. evankeliumin puolesta: Emme me aina tarvitse pitkällistä taistelua jokaisen asian kanssa, ennenkuin voimme mitään tehdä. Tämä opetus on tarkoitettu tilanteeseen, jossa tehdään suuria ratkaisuja suurten lupausten äärellä, kuten parantuminen.

Yleisesti meille olisi eduksi, että aina joka päivä olisimme hengellisesti niin kovassa vauhdissa ja Henki meissä niin palava, että kun kriisi kohtaa, meidän ei tarvitsisi kahta kuukautta kerätä uskoamme ja teologiaamme kasaan, vaan voisimme samantien uskoa ja toimia. Jos näin kuitenkin käy, on parempi ja turvallisempi tapa pyrkiä rauhaan uskon ja toivon kautta ja antaa Sanan sulautua, kuin keulia teko ja mahdollisesti kärsiä seuraukset ja joutua uskonkriisiin.

ahrista

Print Friendly, PDF & Email
This entry was posted in Juttuja. Bookmark the permalink.

Comments are closed.