Miten Jumala kurittaa?

Sanassa sanotaan, että Jumala kurittaa meitä omaksi parhaaksemme. Keskeinen kohta tästä teemasta löytyy Hebrealaiskirjeen luvusta 12, jossa sanotaan:

“… ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: “Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa”. Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.” (Hebr.12:5-11)

Aivan aluksi on hyvä todeta, mitä tämä kuritus ei ole ja miksi ei. Sen jälkeen katsotaan, mitä se on ja miksi.

Joskus kuulee jonkun ajattelevan, ettäkö esim. vakava sairaus, onnettomuus tai jopa jonkun kuolema olisi tätä Jumalan antamaa kuritusta hänelle itselleen tai hänen perheelleen. Näissä äärimmäisissä tilanteissa ihmisellä ei useinkaan ole minkäänlaista järjellistä selitystä tapahtuneelle pahalle (esim. pienen lapsen vakava sairaus tai vaikkapa lapsen toisen vanhemman kuolema) ja on tavallaan luonnollista tuumata, että “Jumala suuressa viisaudessaan ja rakkaudessaan sai tämän aikaan ja vaikka nyt tämä tuntuukin niin väärältä ja pahalta, eikä sen tarkoitusta voi ymmärtää, lopulta taivaassa saamme huomata, että se todellakin tapahtui meidän omaksi parhaaksemme”.

Höpö höpö. Tämmöisissä tilanteissa on kyse siitä yksinkertaisesta, vihollisen syöttämästä valheesta, ettäkö Jumala olisi kärsimyksen takana. Tätä teemaa on selvitetty näilläkin sivuilla esim. osioissa “Millainen Jumalasi on?“, “Sallia vai eikö sallia?“, Job ja “Mikseivät kaikki parane?” ja tässä kohden tyydytään vain muistuttamaan siitä järjettömyydestä, ettäkö Jumala, Kirkkauden Isä ja itse rakkaus olisi pahan takana ja käyttäisi sitä meitä vastaan muka hyvänä asiana.

Jos ajattelemme, että elämämme kärsimys sairauksien, kuoleman ja onnettomuuksien muodosa olisi Jumalan antamaa kuritusta meidän parhaaksemme, ajaudumme melko nopeasti hankalaan tilanteeseen ja ristiriitaan Sanan kanssa. Kuinka voisimme vastustaa perkelettä Jumalan käskyn mukaan, jos emme tiedä, onko joku kärsimys perkeleeltä vai Jumalalta meidän parhaaksemme? Mistä voisimme tietää, milloin se on parhaaksemme ja milloin ei? Ihmisiä kuolee jatkuvasti ennen aikojaan kaikenlaisiin sairauksiin ja onnettomuuksiin, myös lapsia. Kuinka hullua olisikaan ajatella, että osa kärsimyksestä on meille hyväksi ja osa kuolemaksi, kun meillä ei olisi mitään keinoa saada selville, kummasta suunnasta iskut tulevat! Olisimme tilanteessa, jossa joko taistelisimme vahingossa Jumalan hyvää tahtoa vastaan, kun menemme lääkäriin tai etsimme muuten apua kärsimyksiimme tai sitten emme tekisi mitään toivoen sen olevan tosi parhaaksemme ja kuolisimme siihen lopulta, jolloin jäljellejääneet voisivat sitten todeta, että ilmeisesti ei ollut sittenkään kyse Isän lyönneistä, koska kohde kuoli lopulta, tai sitten Isä löi liian kovaa 😉

Lisäksi on hyvä muistaa, että Jumalan kuritus ei ole rangaistus synneistämme, sillä nehän Jeesuksen kautta on hoidettu sinänsä:

“Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.” (Kol.2:13-14)

Edelleen,  yksi perustelu sille, miksi kaikenlainen syntiinlankeemuksen seurauksena maailmaan tullut kärsimys ei ole Jumalan antamaa kuritusta, on varsin helppoa ymmärtää: Me kaikki olemme jonkun lapsia ja monella meistäkin on omia lapsia. Jos meitä kuritetaan tai me kuritamme lapsiamme, on yksinkertainen fakta, että kuritus ei tuota haluttua hyötyä, jos kuritettava ei tiedä, mistä häntä kuritetaan. Kuritukseen sisältyy päämäärä, väärän toiminnan muuttaminen oikeaksi ja sitä ei voi saavuttaa, ellei tiedä, mikä oli vikana. Tämä maa on täynnä sairaita aikuisia, sairaita lapsia, kärsiviä, taloudellisessa ahdingosa olevia ja vaikka mitä muuta ja jos he tietäisivät, mikä on syy, miksi Jumala heitä näin kurittaa, he toki korjaisivat käyttäytymistään ja vapautuisivat ongelmistaan. Valitettavasti ratkaisu ei ole näin yksinkertainen syystä, että nämä maailman tarjoamat kärsimykset eivät ole Jumalan kuritusta.

Miten siis Jumala kurittaa ja miksi?

“Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.”

Jumala siis kurittaa meitä, koska Hän haluaa, että pääsemme osalliseksi Hänen pyhyydestään. Mitä tämä tarkoittaa?

Edellisessä luvussa 11 on käyty läpi historian suuria uskon sankareita ja uskon tekoja. Sitten luvussa 12 kirjoittaja aloittaa:

“Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa”

… ja sen jälkeen kehoitetaan ajattelemaan, millaista vastustusta itse Jeesus sai maailman osalta:

“Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne. Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan”

Pointti tässä on se, että meidän tulisi muistaa, mitä historiassa on tapahtunut, kuinka edelliset polvet ovat kestäneet ja vastustaneet kaikkea väärää ja uskoneet ja luottaneet Jumalaan ja vielä, kuinka itse Jeesus oli vahva ja kestävä ja tätä kautta meidän tulisi rohkaistua ja voimistua itse vaeltamaan näiden hyvien esimerkkien mukaisesti. Pääideana tässä on nimenomaan se, että Isä haluaa, että vaeltaisimme sellaisen vaelluksen, että se tuottaisi Hänelle iloa, eikä mielipahaa ja että erottaututumalla väärästä pääsisimme siis osalliseksi Hänen pyhyydestään. Luku 12 päättyy:

“Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla;”

Kuten on tähän mennessä todettu, Isä haluaa, että elämämme tuottaa Hänelle mielihyvää, eikä mielipahaa. Hän myös haluaa, että tulemme osalliseksi Hänen pyhyydestään. Tämä tarkoittaa käytännössä samaa, mitä sanotaan:

“Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä”. (1.Piet.1:16)

Kyse ei ole suinkaan siitä, ettäkö yrittäisimme omalla voimallamme tai taidoillamme tai noudattamalla kaikenlaisia sääntöjä tai lakeja kelvata Jumalalle ja sitä kautta tulisimme enemmän pyhäksi, vaan tämä tarkoittaa sitä, mitä tässä Hebr.12:ssäkin sanotaan:

“Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa” (jae 14)

Jos elämämme ei ole oikeanlaista, Isälle mielihyvää tuottavaa ja maailmasta erottunutta, kukaan ei-uskova ei näe Jumalaa meissä.

Tästä samasta pyhänä olemisesta Jeesus puhuu:

“Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus. Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan; ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa. Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä- minä heissä, ja sinä minussa-että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut (Joh.17:17-23)

Tämä on Isän kurituksen syy ja pääpointti. Hän haluaa, että elämämme olisi sellaista, että erottuisimme maailmasta ja että sitä kautta ei-uskovat näkisivät meissä Jumalan ja Hänen pyhyytensä ja rakautensa ja enemmän ihmisiä tulisi uskoon + että itse saisimme sen, mitä Isä haluaa meille kaikilla elämämme osa-alueilla antaa. Tätä on pyhityselämä ja tämä on sen tarkoitus. Pyhityksen tarkoitus ei ole kelvata Jumalalle sinänsä tai sovittaa omia syntejään.

Noh, tämän jälkeen on varsin helppoa ymmärtää, miksi kuritusta tarvitaan:Kukaan meistä ei onnistu pysymään oikealla reitillä koko aikaa, meillä kaikilla on enemmän tai vähemmän ongelmia eri elämän osa-alueiden kanssa ja hairahdumme monessa kohtaa. Usein hairahdumme jopa niin pahasti, että alamme kuvitella oman elämäntyylimme olevan aivan ok, emmekä enää edes tajua, että jotain on pielessä. Mukaudumme maailmaan ja sen kuvioihin niin teoissa, kuin ajattelussammekin jne. Isä on tästä pahoillaan, koska se estää maailmaa näkemästä meissä Häntä, eikä ole meille muutenkaan hyväksi ja siten Isä tulee mukaan kuvioihin kurittamalla meitä niin, että sen on tarkoitus koitua meille ohjaukseksi oikeaan, jotta Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.

Kurituksen on siis tarkoitus saada aikaan muutos, että korjaamme toimintatapojamme, ajatteluamme jne. Jumalan mielen mukaiseksi, Hänelle iloksi ja hyödyttämään Hänen asioitaan.

Miten Jumala kurittaa?

Miten itse kurittaisit lastasi, jos kuvittelet tilanteen, että hän tekee väärin jatkuvasti jossain asiassa? Alatko vain lyömään? Ehei. Totta kai sinä puhut hänelle. Kerrot, mikä menee vikaan ja yrität kerta toisensa jälkeen saada hänet ymmärtämään, mitä olet sanomassa, jotta hän tajuaisi ja muuttaisi tapojaan. Joskus korotat ääntäsikin, mutta edelleen, jotta saisit aikaan muutoksen lapsesi käytöksessä, haluat saada hänet ymmärtämään, mikä on vialla, miksi se on huono juttu ja mitä pitäisi tehdä. Jos hakkaat lastasi, hän kyllä pelkää sinua, mutta aika pian huomaat, että lapsesi ei enää ole kiinnostunut seurastasi, ei luota sinuun pätkääkään, eikä missään nimessä halua käydä asioita kanssasi läpi.

Muista, että Jumala sanoo olevansa parempi Isä, kuin maalliset isämme. Hän rakastaa meitä kaikkia. Hän ei halua, että pelkäämme häntä rangaistuksen vuoksi, sillä Hän itsekin sanoo:

“Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.” (1.Joh.4:18)

Jumala sanoo olevansa rakkaus, joten on ymmärrettävää, ettei Hän halua, että pelkäämme Häntä rangaistuksen vuoksi.

Jumala on luonut kaiken Sanallaan. Hän ylläpitää kaiken Sanallaan. Jeesus on elävä Sana.

Jumalan antama kuritus on nimenomaan nuhtelua:

“Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;”

Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie” (San.6:23)

Uudessa liitossa, kun Jeesus on hoitanut syntiemme sovituksen, Sana on se, jolla Isä lapsiaan murehduttaa, kurittaa ja nuhtelee.

“Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;” (Hebr.4:12)

Jumala murehduttaa meitä Sanansa kautta ja osoittaa meille, missä olemme menneet vikaan ja mikä on korjaus. Tämä nuhtelu usein on omiaan masentamaan meitä, tulee sellainen tunne, että ei pysty, ei osaa, kaikki on pielessä, Isä on vihainen, kaikki on mennyt persiilleen ja tästä ei tule koskaan enää mitään. Kuitenkin, tämän murheen tarkoitus ei ole passivoida ja masentaa meitä pitkäksi aikaa, sillä kurituksen tarkoitushan on nimenomaan saada aikaa korjaava muutos, jotta voimme elää tehokkaasti sitä elämää, mihin meidät on kutsuttu ja joka tuottaa iloa Isälle. Ei kurituksen tarkoitus ole sitoa ihmistä millään tavalla kykenemättömäksi jatkamaan elämäänsä, vaan nimenomaan olemaan entistä enemmän valona maailmassa.

Siksi kuritus, kunhan vaan suostumme siihen, antaa meille rauhan ja ilon:

“Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.”

… ja nimenomaan Isä haluaa, että kun Sanan kautta olemme ymmärtäneet, mikä meni vikaan ja miten se korjataan ja suostumme siihen, pääsemme taas liikkeelle entistä ehompina:

“Sentähden: “Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne”; ja: “tehkää polut suoriksi jaloillenne”, ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi”

On myös mahdollista olla ottamatta tätä kuritusta vastaan:

“Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta…”

Kun Herra ilmoittaa Sanansa kautta meille, mikä on vialla ja mitä pitäisi tehdä, meidän ei ole pakko nöyrtyä. Kuten toisaalla L.A.F.n sivuilla on puhuttu, Jumala ei pakolla meitä nöyryytä, vaan haluaa, että nöyrrymme itse. Sama pätee kuritukseenkin: Hän haluaa, että otamme sen vastaan, mutta voimme myös olla ottamatta. Voimme pitää kurituksemme halpana ja sivuuttaa sen. Sanomattakin on selvää, että silloin ensinnäkin uskonelämästämme tulee melkoinen suruvaellus, koska meissä oleva Pyhä Henki jatkuvasti vain koittaa meitä muistuttaa asiasta ja murehdumme, mutta kuitenkaan emme nöyrry ja toisekseen, alkaa syöksykierre, jonka seurauksena olemme vaarassa haaksirikkoutua uskossamme, koska mikään ei enää toimi, kuten pitäisi. Tämä kurittomuus on negattivinen juttu sekä meille itsellemme,suhteellemme Jumalaan, että lähimmäisillemme ja sille työlle, jonka Isä olisi halunnut tehdä, muttei voinutkaan.

Kurituksen voi siis torjua, mutta sitä ei nyt varsinaisesti voi suositella:

” Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista.”

Huomaa tässä, että Jumalan kuritus ei siis ole sairauksia, onnettomuutta, epäonnea, katastrofeja yms. synnin seurausta, mutta jos emme ota kuritusta vastaan ja jatkamme väärintekemistämme, elämme automaattisesti lihallisesti ja sen seurauksena siirrämme itsemme kaummaksi Isästä ja altistamme itsemme myös vihollisen hyökkäyksille.

Summa tästä artikkelista on:

  • Kuritus ei ole synneistä rankaisemista
  • Isä ei käytä kurittamisessa perkelettä tai syntiinlankeemuksen tuotteita työvälineinään
  • Jumala kurittaa Sanallaan
  • Kuritettu tietää, miksi häntä kuritetaan ja siten voi tehdä parannuksen
  • Kurituksen tarkoitus on tuoda Kristus meissä elävämmäksi ja näkyvämmäksi

Print Friendly, PDF & Email

Comments are closed.