Sanojen mahti

Sanoilla on merkitystä.

Ensimmäisen Mooseksenkirjan alku näyttää käytännössä, mikä voima sanoilla on.

Jumala loi kaiken Sanallaan.

“Alussa loi Jumala taivaan ja maan.Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.” 

Mitään ei tapahdu, ennenkuin se sanotaan:

“Ja Jumala sanoi: “Tulkoon valkeus”. Ja valkeus tuli.”

Lankeemuksen jälkeen Jumala antoi lupauksen Jeesuksesta, joka tulisi polkemaan käärmeen pään. Aikojen kuluessa tämä lupaus askel askeleelta pääsi toteutumaan. Jokaiseen vaiheeseen liittyi sana. Jumalan piti löytää sellaisia ihmisiä, jotka halusivat tehdä Hänen kanssaan yhteistyötä ja jotka uskoivat tähän suunnitelmaan. Profeetat olivat näitä ihmisiä ja lopulta Maria. Jos olet ihmetellyt, miksi Jumala ei samantien synnyttänyt Jeesusta maailmaan, miksi piti odottaa tuhansia vuosia, ennenkuin lopulta Kristus tuli, niin syy siihen on nimenomaan se, että Jumala haluaa toimia ihmisten kautta ja se otti aikansa – ihmisten, jotka uskovat Hänen sanansa ja sen seurauksena puhuvat uskonsa mukaan ja siten mahdollistavat Jumalan suunnitelmat. Jumala halusi tuoda Kristuksen maailmaan noudattaen samaa periaatetta, jolla Hän loi kaiken muunkin – sanomalla.

“Herra ei tee mitään ilmoittamatta sitä palvelijoilleen profeetoille” (Aam.3:7)

Hebr.1:2-3 sanoo:

“… on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kaikki kantaen voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa”

Kaikki voima liittyy sanaan. Johanneksen evankeliumin alussa sanotaan, Jeesus on lihaksitullut Jumalan Sana. Kun Jumala sanoo jotain, sanasta tulee se voima, joka ylläpitää kyseisen asian joka sekunti sen jälkeen:

Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.” (Kol.1:16-17)

Jumala ei peruuta sanojaan, koska ne ovat liitto, niiden on pysyttävä voimassa, tai kaikki romahtaa:

“En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt.” (Ps.89:35)

Jeesus, Sana, on se, joka pitää koko universumin kasassa. Kun Jumala loi universumin ja asetti auringon, maan ja tähdet radoilleen, se tapahtui Hänen sanallaan. Hän sanoi, ja se oli tehty. Kun Jumala sanoo jotain, se aloittaa aina jotain, joka pysyy voimassa. Kaikki, mitä näemme, on syntynyt sanasta:

“Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.” (Hebr.11:3)

San.18:21 sanoo:

“Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä

Tässä universumissa kaikki on saanut alkunsa sanomisesta. Sen vuoksi kaikelle luodulle on ikäänkuin luonnollista, että se tottelee sanaa, jos se sanotaan Jeesuksen antamalla valtuutuksella ja uskossa. Jumalan sana on koko maailmankaikkeuden luoneen voiman rakennusaine, mutta sen pitää saada sekoittua toiseen mahtiaineeseen, uskoon. Silloin tästä keitoksesta tulee sellainen pommi, että se luo uutta ja muuttaa vanhaa. Siksi kielellä on todellakin vallassaan kuolema ja elämä. Jumalan lupaus, Sana, on ikuinen liitto ja se aktivoituu uskomme kautta.

Sana on luova, siksi se on niin tärkeä. Se luo aina jotain, kuolemaa tai elämää. Jos puhumme väärin, se luo kuolemaa. Puhumme usein mitä sylki suuhun tuo ja ajattelememme ehkä, ettei sillä ole mitään merkitystä. Kuitenkaan merkityksetöntä puhetta ei ole olemassakaan. Aina, kun puhumme, se vaikuttaa joko elämää tuottavasti ja ylläpitävästi, tai sitä tuhoavasti. Tämä voi tuntua liian radikaalilta, mutta Jeesuskin sanoi:

“Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä.” (Matt.12:36)

Hän sanoo myös Sanojen kertovan, mitä ihmisessä oikeasti on:

“Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen”  (Matt.15:18)

Kaikki alkaa sydämestä. Kukaan ei voi tehdä mitään ajattelematta sitä ensin ja kukaan ei ajattele mitään, ellei se ensin lähde hänen sydämestään. Siksi puheemme peilaa suoraan sitä, mitä mieltä oikeasti asioista olemme ja mihin oikeasti uskomme. Voimme väittää uskovamme Jumalaa ja Hänen sanojaan, mutta puhumalla uskoamme vastaan voimme kertoa, ettemme oikeasti uskokaan sitä.

“Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee”  (San.4:23)

Elämä lähtee sydämestämme ja puheemme tuo sen julki.

“Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu” (Matt.12:34)

Jumalan Sana, kun se uskossa sulautuu meihin ja puhumme sen uskomme mukaan elämää, on myös lääke sairauksiimme:

“Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumilleensa”(San.4:20-22)

Tärkein asia, mitä oikea Sana tekee, on uskon synnyttäminen:

“Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” (Room.10:17)

Ongelma on kuitenkin se, että myös epäusko tulee kuulemisesta. Puhumalla väärin, vastoin uskoamme ja Jumalan lupauksia, synnytämme epäuskoa sekä itsessämme, että niissä, jotka sen kuulevat. Sana luo aina elämää tai kuolemaa – uskoa tai epäuskoa.

“Ja he kertoivat hänelle sanoen: “Me menimme siihen maahan, jonne meidät lähetit. Ja se tosiaankin vuotaa maitoa ja mettä, ja tällaisia ovat sen hedelmät. Mutta kansa, joka siinä maassa asuu, on voimallista, ja kaupungit ovat lujasti varustettuja ja hyvin suuria; näimmepä siellä Anakin jälkeläisiäkin. Amalekilaiset asuvat Etelämaassa ja heettiläiset, jebusilaiset ja amorilaiset asuvat vuoristossa, ja kanaanilaiset asuvat meren rannalla ja Jordanin varsilla.” Ja Kaaleb koitti tyynnyttää kansaa napisemasta Moosesta vastaan ja sanoi: “Menkäämme sittenkin sinne ja ottakaamme se haltuumme, sillä varmasti me sen voitamme”. Mutta ne miehet, jotka olivat käyneet hänen kanssaan siellä, sanoivat: “Emme me kykene käymään sen kansan kimppuun, sillä se on meitä voimakkaampi”. Niin he saattoivat israelilaisten keskuudessa pahaan huutoon sen maan, jota olivat olleet vakoilemassa, sanoessaan: “Se maa, jota olemme kierrelleet ja vakoilleet, on maa, joka syö omat asukkaansa; ja kaikki kansa, jota me siellä näimme, oli kookasta väkeä. Näimmepä siellä jättiläisiäkin, Anakin jättiläisheimon jälkeläisiä, ja me olimme mielestämme kuin heinäsirkkoja; sellaisia me heistäkin olimme.” Silloin koko kansa alkoi huutaa ja parkua, ja kansa itki sen yön” (4.Moos.13:27-)

Vaikka Jumala oli luvannut maan heille, kansa romahti epäuskoon ja epätoivoon. Miksi?

“Mihin me menemme? Veljemme ovat saattaneet meidän rohkeutemme raukeamaan, sillä he sanovat: Siellä on meitä suurempi ja kookkaampi kansa, siellä on suuria, taivaan tasalle varustettuja” (5.Moos.1:28)

Epäuskossa puhuttu, Jumalan lupausta vastaan oleva sanoma luvatusta maasta synnytti lisää epäuskoa. Vain Joosua ja Kaaleb olivat uskossa sitä mieltä, että Jumalan lupaukset varmasti toteutuvat, jos he vain toimivat niiden mukaan. Epäuskolla oli ratkaiseva vaikutus siihen, ketkä israelilaisista lopulta pääsivät luvattuun maahan:

“Totisesti, te ette pääse siihen maahan, jonka minä olen kättä kohottaen luvannut antaa teille asumasijaksi, ei kukaan teistä, paitsi Kaaleb, Jefunnen poika, ja Joosua, Nuunin poika” (4.Moos:14)

Miksi näin? Koska huono raportti luvatusta maasta synnytti epäuskon. Se synnytti sen siksi, että kansa hyväksyi tämän huonon, epäuskoisen raportin. Vain Joosua ja Kaaleb eivät hyväksyneet sitä.

Samoin on nyt: On tärkeää, ettemme itse puhu kuolemaa ja epäuskoa, mutta yhtä tärkeää on, ettemme ota vastaa sellaista sanomaa, kun joku muu sen puhuu meille:

“Hänen vielä puhuessaan tultiin synagoogan esimiehen kotoa sanomaan: “Tyttäresi kuoli; miksi enää opettajaa vaivaat?” Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan sanoi synagoogan esimiehelle: “Älä pelkää, usko ainoastaan”. (Mark.5:35-36)

Jeesus ei ottanut kuullakseen epäuskossa puhutta sanaa,  vaikka se fyysisessä maailmassa vaikuttikin totuudelta.

Sana ja usko liittyvät aina yhteen. Ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen ja kaikki mikä ei ole uskosta, on syntiä. (Hebr.11:6 ja Romm.14:23). Ilman uskoa on mahdotonta saada Jumalan hyvää tahtoa tapahtumaan.

Puheellamme on ratkaiseva rooli suhteessa kaikkien Jumalan lupausten toteutumiseen elämässämme. Kuten sanottua, usko on kaikki kaikessa. Se on kaiken edellytys ja juuri. Ilman sitä mikään ei toimi oikein. Kuitenkin, usko tulee täydelliseksi teoistaan (Jaak.2:22). Meidän jokapäiväisessa elämässämme usko on juuri, joka synnyttää täydellisen hedelmän sitä seuraavien, uskon kanssa linjassa olevien tekojen kautta.

Puhuminen on teko.

“… sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” (Room:10:10)

Tämä tarkoittaa, että uskon pitää saada synnyttää meissä se elämää tuottava hedelmä suumme kautta, jonka se haluaa synnyttää. Kun puheemme on linjassa uskomme kanssa, se tuottaa meille pelastusta joka hetki. Muistamme, että:

“…joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan!” (Gal.1:4)

… ja että Pietari sanoo, että uskon päämäärä on sielujen pelastus. (1.Piet.1:9). Hän sanoo myös samassa luvussa, että me “Jumalan voimasta uskon kautta varjellumme pelastukseen.”

Tämä tarkoittaa, että Jeesus haluaa pelastaa meidät joka päivä tämän maailman orjuutuksista, himoista ja synnin seuraksista, mutta se voi tapahtua vain, jos uskomme sen ja puhumme sen mukaan. Vain siten voimme saavuttaa uskon päämäärän.

Jaakob sanoo tämän kaiken yksinkertaisesti:

“Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha.” (Jaak.1:26)

Ei auta, vaikka meillä olisi kaikki usko. Jos puhumme sitä vastaan ja siten petämme sydämemme, uskolla ei ole voimaa, eikä se voi toimia.

Käytännön esimerkki väärästä toiminnasta: Väärän sanoman hyväksyminen kuulemisen kautta

“käy ilmi, että sinulla on vakava sairaus pitkälle levinneenä ja kuukausi elinaikaa. Hyväksyt lääkärin antaman raportin, onhan se tämän maailman totuus. Alat valmistautua kuolemaan ja toivosi on mennyttä. Ajattelet, että tämä oli Jumalan tahto”

Väärin. Oikein ajateltuna tämä menee näin:

“Sinulla on vakava sairaus pitkälle levinneenä ja kuukausi elinaikaa lääkärin mukaan. Olet vasta 40-vuotias, etkä koe olevasi vanha ja elämästä kylläksi saanut. Ymmärrät, ettei Isä ole sairautesi aiheuttaja. Muistat, että Isä on luvannut sinulle, että Jeesuksen haavojen kautta sinä olet parannettu jo. Muistat, että Hänen Sanansa on lääke koko sinun ruumiillesi ja muistat, että ennen kaikkea fyysistä todellisuutta on hengellinen todellisuus ja kaikki, mitä näet tässä maailmassa, on syntynyt alunperin Jumalan Sanasta. Uskot Jumalan lupaukset ja sanot lääkärille:”Ymmärrän, että sinun mielestäsi tilanne näyttää siltä, mitä kerroit, mutta Jeesuksen nimessä minä en ota tätä sanomaa vastaan, vaan uskossa Jumalan lupauksiin luotan siihen, että minä paranen” ja tämän jälkeen, otitpa hoitoja vastaan tai et, keskityt iloitsemaan tulevasta paranemisestasi.”

Toinen esimerkki oman puheen vaikutuksesta. Jatketaan edellisestä ja kuvitellaan, että olet kotona, etkä ottanut lääkärin kuolemantuomiota vastaan. Juttelet naapurisi kanssa tilanteesta ja möläytät suustasi small talk- tyyliin:” Enpä tiedä, kyllä tämä tilanne on vakava ja jos se elämä nyt oli tässä, niin minkäs sille voi…” Tällä tavalla teet syntyneen uskosi tyhjäksi jälleen ja aivan itse.

On tärkeää, ettemme ota vastaan epäuskoisia ja Isän tahtoa vastaan olevia raportteja. Yhtä lailla on tärkeää, että puhumme uskossa niitä vastaan kestävinä, kerta toisensa jälkeen. Ei voi olla niin, että ensin puhut uskossa ja sitten toisena hetkenä epäuskossa ja sitten taas uskossa. Se osoittaa, ettei Sana ole sulautunut sinuun uskossa oikeasti, eikä se silloin hyödytä sinua.

Jeesus sanoo Mark.11:23:

“Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: ‘Kohoa ja heittäydy mereen’, eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi.”

Tämä on uskomaton lupaus siitä, mikä voima uskolla ja sitä seuraavalla puheella on. Yhtä kaikki voimme saada tämän Jeesuksen lupauksen mitättömäksi vain puhumalla uskoamme vastaan. Kyse ei ole ensisijaisesti oikean vuoren siirtämisestä, vaan meidän ja lähimmäistemme elämissä olevien vuorien siirtämisestä. Kaikista niistä vaikeuksista, joihin Isä on varannut meille voiton lupaustensa mukaan, mutta joissa kuitenkin usein jäämme voittoa vaille, yhtenä syynä se, ettemme toimi Jumalan pelisääntöjen mukaan ja puhumme uskoamme vastaan.

JOS HALUAT SAADA JUMALAN SUUNNITELMAT TOTEUTUMAAN ELÄMÄSSÄSI JA LÄHIMMÄISTESI ELÄMÄSSÄ, LAKKAA PUHUMASTA JUMALAN SANAA JA USKOASI VASTAAN. ALA PUHUA OIKEIN. PUHU USKOSI MUKAAN, KUVITTELE, MILLAISEKSI HALUAT TILANTEEN MUUTTUVAN JA PUHU SEN MUKAAN USKOSSA, LUOTTAEN SIIHEN, ETTÄ ISÄ ON SANANSA MITTAINEN. OIKEA, USKOSSA PUHUTTU SANA LUO UUTTA JOKA PÄIVÄ, SINUN SUUSI KAUTTA!

P.S. Jos tämä kirjoitus sai sinut kyselemään, että olenko todellakin sitä mieltä, että kristittyinä voimme elää elämäämme irrallaan tämän maailman totuudesta ja vaikkapa olla uskomatta lääketiedettä totuutena ja uskoa naiivisti, että voimme vastustaa puheellamme tämän maailman realiteetteja, niin vastaus on “Kyllä uskon” 😉 Sairauksia ja lääketiedettä on käsitelty tarkemmin täällä.

 

Print Friendly, PDF & Email

Comments are closed.